Hattu hukassa

Leviä iltavalaistuksessa

Kauan sitten eräs kollegani oli tehnyt viikon myyntimatkan pohjoiseen. Matkalla oli käyty päivisin kauppaa ja iltaisin viihdytetty asiakkaita pohjoisen hiihtokeskuksissa. Kylmään talveen oli kollegani varustautunut ostamalla myyntimatkalleen uuden ja kalliin (150 mk) turkishatun.

Lapin yössä hiihtokeskuksien ravintoloita kierrellessä oli uusi turkishattu ilmeisesti unohtunut jonkun ravintolan naulakkoon, mutta ainakaan sitä ei enää eräänä aamuna mistään löytynyt. Onneksi hiihtokeskuksissa oli kuitenkin useita myymälöitä, joista eräästä löytyi kutakuinkin vastaavan näköinen turkishattu. Tämän kollegani osti kadonneen hattunsa tilalle.

Takaisin Helsinkiin palattuaan kollegani teki matkalaskun. Matkalasku sisälsi normaalien kilometrikorvausten, päivärahojen ja ravintolalaskujen lisäksi myös kuitin uudesta turkishatusta. Matkalaskun loppusumma oli 1830 mk. Tämän matkalaskun kollegani vei esimiehellemme hyväksyttäväksi.

Esimiehemme tarkasteli matkalaskua nyökytellen, mutta huomattuaan kohdan ”Uusi hattu 150 mk", hän kurtisti kulmiaan ja kysyi: ”Mikäs juttu tämä on?” Kollegani kertoi kadonneesta hatusta ja kertoi sen hävinneen asiakkaiden kanssa ravintolassa ollessa, joten se kuului hänestä myynnin kuluihin.

Esimiehemme ei tällaista kuitenkaan hyväksynyt, vaan antoi matkalaskun takaisin kollegalleni ja pyysi tätä korjaamaan sen. ”Hattu ei saa näkyä enää uudessa korjatussa versiossa.” hän sanoi.

Kollegani meni takaisin työhuoneeseensa ja muutteli hieman matkalaskua: Poisti uuden hatun ostohinnan kuluista, mutta lisäsi samalla hieman kilometrejä ja pidensi yhtä matkapäivää päivärahan arvoiseksi. Matkalaskun loppusumma oli näillä muutoksilla tasan sama 1830 mk.

Nyt kollegani vei matkalaskun esimiehellemme uudelleen hyväksyttäväksi sanoen: ”Etsi nyt se hattu”. Näillä muutoksilla esimiehemme saattoi matkalaskun hyväksyä.

Tarinan opetus:

Kaiken pitää aina näyttää sellaiselta kuin sen kuuluu näyttää. 
Hyvä esimies hyväksyy kuitenkin luovuuden.