Vaihtoautoa etsimässä

Eräänä keväänä, ollessani töissä rahoitusyhtiössä, minuun iski paha autokuume. Päätin kiertää pääkaupunkiseudun autoliikkeet etsimässä itselleni uuden auton. Olin asettanut uudelle autolleni tiukat kriteerit; Opel Vectra sedan, enintään kaksi vuotta vanha ja mittarissa enintään 30000 km.

Opel Vectra B

Nämä kriteerit kirkkaana mielessäni lähdin kiertämään kaikki pääkaupunkiseudun merkkiliikkeet Porintiestä itään. Jokaisessa autoliikkeessä jätin myyjälle oman käyntikorttini, joka oli rahoitusyhtiön käyntikortti, merkiksi siitä että rahoitus olisi kunnossa. Odotin, että edes joku automyyjä olisi tarjonnut minulle autoa - ei tarjonnut.

Kaikki merkkiliikkeet kertaalleen kierrettyäni en ollut vielä löytänyt kriteerieni mukaista autoa, joten kierros alkoi siis uudelleen. Olin jo valmis tyytymään jopa johonkin muuhun merkkiin, jos vain muut kriteerit täyttyisivät (tuohon aikaan autoja ei voinut etsiä netistä, koska nettiä ei vielä ollut).

Saapuessani erääseen Konalassa sijaitsevaan suureen autotaloon, havaitsin vaihtoautohallissa minua kiinnostavan auton. Kiertelin auton luona ja istuin sen sisällä, mutta yhtään myyjää ei paikalle ilmaantunut. Kiersin lopulta kaikki myyjien kopit ja löysinkin heidät kaikki – pelaamassa korttia viimeisessä nurkkahuoneessa. En tohtinut heitä kaupoilla häiritä, vaan ajattelin suunnata seuraavaan liikkeeseen.

Herttoniemestä löysin erään suuren merkkiliikkeen vaihtoautohallista itseäni kiinnostavan vaihtoauton, mutta mennessäni tiedustelemaan sitä ainoalta paikalla olevalta myyjältä, hän kiirehti ohitseni ja meni suoraan ulos myymälästä - ilmeisesti syömään, koska oli lounasaika. No ajattelin, että palaisin illalla uudemman kerran.

Illalla palatessani liikkeeseen, sain taas kierrellä vaihtoautohallia kenenkään myyjän häiritsemättä. Paikalla ei ollut yhtään myyjää. Hetken odoteltuani päätin palata seuravana aamuna uudestaan.

Seuraavana aamuna kävin ensin työpaikallani ja palasin Herttoniemen autoliikkeeseen vasta klo 10 aikaan. Taaskin oli vaihtoautohallissa hiljaista, mutta paikalla oli sentään yksi myyjä, mutta hän oli juuri tekemässä autokauppaa vanhemman pariskunnan kanssa omassa kopissaan. En siis tälläkään kerralla päässyt tekemään autokauppoja. Nyt päätin jo unohtaa tämän liikkeen. Jäljellä oli kuitenkin vielä monta muuta autotaloa.

Tikkurilassa olevassa autoliikkeessä minut yllätettiin: heti sisälle astuessani myyjä toivotti ”hyvää päivää” ja kyseli voiko hän olla avuksi. Kerroin kriteerini, millaista autoa olen etsimässä ja myyjä kertoi heti löytävänsä minulle sopivan ajopelin. Hän johdatti minut samanlaisen Opel Vectran luo, joka minulla oli ennestään, mutta malli oli neljä vuotta nuorempi ja väri upea tumman vihreä.

Myyjä kävi koeajolla minun autollani ja teki palatessaan minulle tarjouksen autostani vaihdossa tähän uuteen menopeliin. Hinnasta emme kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen, joten kaupat jäivät tällä kertaa toteutumatta. Lähtiessäni automyyjä toivotti minulle onnea uuden auton etsimiselle ja antoi käteeni alennuskortin, jolla voisin oikaista autossani olevan pienikokoisen klommon edullisesti. Näin siis siitä huolimatta, että kauppoja ei nyt syntynyt.

Näin hyvää palvelua en kovin monessa myymälässä ollut saanut – toisissa kun en saanut palvelua ollenkaan. Lähetinkin tämän loistomyyjän esimiehelle kiitokset kyseisen myyjän esimerkillisestä toiminnasta. 

Kyllä hyvä myyjä aina kiitoksensa ansaitsee – turhan usein se vain tahtoo meiltä suomalaisilta unohtua.