Myyntimiehillä
on aina joskus kiire. Toisinaan kiire on itse aiheutettu, koska liikkeelle on
tullut lähdettyä hieman liian myöhään. Liikenteessä ei kuitenkaan koskaan pitäisi
olla kiire. Se johtaa yleensä liian suureen ajonopeuteen ja siitä johtuviin
sakkoihin.
Itselleni kiire tuli todella kalliiksi eräänä keväänä, kun olin juuri edellisenä syksynä saanut uuden työsuhdeautoni, todellisen namun, josta kerroin aikaisemmassa tarinassani (kts. Autoliikkeen huippumyyjä).
Autoni oli 2 litrainen Opel Vectra jossa oli paljon extrasälää mm. korisarja, spoilerit, madallettu alusta, tehoputkisto ja alla todella leveät matalaprofiilirenkaat upeilla kevytmetallivanteilla. Opelini ulkoväri oli upea metallinhohtoinen musta ja se oli kuin karamelli - varmasti jokaisen automiehen unelma.
Oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Tie oli kuiva ja liikennettä vähän. Olin palailemassa asiakastapaamisesta Helsingin keskustasta kohti Herttoniemessä sijaitsevaa yrityksemme konttoria. Minulla ei todellakaan ollut kiire mihinkään. Kulosaaren sillalla eteeni tuli muutaman auton jono. Koska vasemmalla kaistallakin oli muutama auto, survaisin kaasun pohjaan ja ohitin vauhdilla kaikki autot oikeanpuoleista tyhjää kaistaa käyttäen. En ehtinyt kovin pitkälle, kun taakseni tuli Teollisuuskadun suunnalta moottoripyöräpoliisi ja pyörässä vilkkuivat sekä sininen hälytysvalo että punainen pysäytysvalo.
Pysähdyin tien reunaan ja poliisi pysäköi pyöränsä autoni taakse. ”Sulla taisi olla vähän kiire. Nopeutta oli tutkan mukaan 105 km/t ohitustilanteessa 60 km/t alueella ja ohitit autot oikealta. Ota ajokortti ja rekisteriote ja tule tuonne pyörän luokse.”
No, sain aika rapsakat sakot, muistaakseni yli 3000 €, ja ajokorttini lähti samalta istumalta kuivumaan. Sain kuitenkin luvan ajaa autoni kotiin. Seuraavalla viikolla sain kutsun kuulusteluun Poliisin lupa-asioiden käsittelyyn Punanotkonkadulle. Menin sinne nöyränä poikana, koska odotettavissa oli kuukauden mittainen ajokielto. Onnistuin kuitenkin vakuuttamaan asiaani käsittelevälle, poliisimiehelle, että ajaisin jatkossa rauhassa. Koska tein työtäni provisiopalkalla, olisi kuukauden ajokielto tarkoittanut aika tuntuvaa palkan vähennystä.
Selvisin lopulta onneksi vain kahden viikon mittaisella ajokiellolla, joka sekin tuntui kyllä automiehestä todella pitkältä ajalta. Onneksi noille viikoille mahtui paljon kosteita asiakastilaisuuksia, joissa ajokortittomana oli paljon hauskempaa. Lisäksi veimme tuolloin asiakkaitamme ajamaan cartingia sekä rallicrossia, joten pääsin kuitenkin ajamaan suljetulla rata-alueella.
Itselleni kiire tuli todella kalliiksi eräänä keväänä, kun olin juuri edellisenä syksynä saanut uuden työsuhdeautoni, todellisen namun, josta kerroin aikaisemmassa tarinassani (kts. Autoliikkeen huippumyyjä).
Autoni oli 2 litrainen Opel Vectra jossa oli paljon extrasälää mm. korisarja, spoilerit, madallettu alusta, tehoputkisto ja alla todella leveät matalaprofiilirenkaat upeilla kevytmetallivanteilla. Opelini ulkoväri oli upea metallinhohtoinen musta ja se oli kuin karamelli - varmasti jokaisen automiehen unelma.
Oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Tie oli kuiva ja liikennettä vähän. Olin palailemassa asiakastapaamisesta Helsingin keskustasta kohti Herttoniemessä sijaitsevaa yrityksemme konttoria. Minulla ei todellakaan ollut kiire mihinkään. Kulosaaren sillalla eteeni tuli muutaman auton jono. Koska vasemmalla kaistallakin oli muutama auto, survaisin kaasun pohjaan ja ohitin vauhdilla kaikki autot oikeanpuoleista tyhjää kaistaa käyttäen. En ehtinyt kovin pitkälle, kun taakseni tuli Teollisuuskadun suunnalta moottoripyöräpoliisi ja pyörässä vilkkuivat sekä sininen hälytysvalo että punainen pysäytysvalo.
Pysähdyin tien reunaan ja poliisi pysäköi pyöränsä autoni taakse. ”Sulla taisi olla vähän kiire. Nopeutta oli tutkan mukaan 105 km/t ohitustilanteessa 60 km/t alueella ja ohitit autot oikealta. Ota ajokortti ja rekisteriote ja tule tuonne pyörän luokse.”
No, sain aika rapsakat sakot, muistaakseni yli 3000 €, ja ajokorttini lähti samalta istumalta kuivumaan. Sain kuitenkin luvan ajaa autoni kotiin. Seuraavalla viikolla sain kutsun kuulusteluun Poliisin lupa-asioiden käsittelyyn Punanotkonkadulle. Menin sinne nöyränä poikana, koska odotettavissa oli kuukauden mittainen ajokielto. Onnistuin kuitenkin vakuuttamaan asiaani käsittelevälle, poliisimiehelle, että ajaisin jatkossa rauhassa. Koska tein työtäni provisiopalkalla, olisi kuukauden ajokielto tarkoittanut aika tuntuvaa palkan vähennystä.
Selvisin lopulta onneksi vain kahden viikon mittaisella ajokiellolla, joka sekin tuntui kyllä automiehestä todella pitkältä ajalta. Onneksi noille viikoille mahtui paljon kosteita asiakastilaisuuksia, joissa ajokortittomana oli paljon hauskempaa. Lisäksi veimme tuolloin asiakkaitamme ajamaan cartingia sekä rallicrossia, joten pääsin kuitenkin ajamaan suljetulla rata-alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.