Sokea sokeaa taluttaa

Minulla oli aikoinaan asiakkaanani Näkövammaisten Keskusliitto ry. Silloin yhdistys toimi vielä Helsingin Mäkelänkadulla. Nykyään yhdistyksellä on uudet ja ajanmukaiset tilat Helsingin Itäkeskuksessa; Iiris-Keskus.

Myyntikäynti yhdistyksen vanhoissa tiloissa Mäkelänkadulla oli toisinaan hieman hämmentäväkin kokemus näkevälle:

- jo Mäkelänkadulla oli toimiston ovelle ohjaavia merkkiääniä
- hississä ääni kertoi mitä nappia olit painanut ja kerroksen kohdalla aina missä kerroksessa oltiin. Hissin napeissa oli kerrokset merkitty pistekirjoituksella.
- satunnainen kävijä ei huomannut, kuinka useat henkilöt liikkuivat talossa sujuvasti näkövammastaan huolimatta
- monilla oli työhuoneessaan opaskoira
- käyntikorteissa oli tiedot myös pistekirjoituksella

Myös minun asiakkaani oli näkövammainen. Hänen kotinsa sijaitsi vain parin korttelin päässä Mäkelänkadulla, joten hän oli kulkenut jo useita vuosia Mäkelänkatua myöten vanhan opaskoiransa kanssa jalkaisin töihin.

Opaskoira työssään

Eräänä aamuna hän oli koiransa kanssa töihin tullessaan, aivan lähellä työpaikkaansa, pudonnut huonosti rajattuun työmaakaivantoon ja loukannut hieman itseään. Koirakin oli pudotessaan loukannut hieman jalkaansa. Ohikulkijat auttoivat asiakkaani ja hänen koiransa ylös kaivannosta, joten he pystyivät jatkamaan matkaansa töihin.

Asiakkaani sai työpaikallaan tarvittavan avun omiin vammoihinsa ja tilasi sitten taksin, jotta hän pääsi koiransa kanssa eläinlääkäriin. 

Eläinlääkärissä koiran jalkaan laitettiin side rikkoutuneen ihon päälle, mutta mitään vakavampaa ei onneksi ollut sattunut. Asiakkaalleni selvisi kuitenkin samalla, miksi he olivat kuoppaan pudonneet: Hänen opaskoiransa oli ollut ilmeisesti jo pitkään myös sokea, mutta se oli omien vaistojensa turvin osannut hyvin oppimansa reitin sokeanakin kulkea.

Asiakkaani joutui nyt siis hankkimaan itselleen uuden opaskoiran, mutta hänen vanha koiransa sai viettää leppoisia vanhuuspäiviään myös hänen kotonaan.