Listing -listoilta löytyy

Olin jo opiskeluaikanani miettinyt, että haluan jossain vaiheessa kokeilla kiinteistövälittäjän työtä. Opintojeni päätyttyä keväällä -82 oli kuitenkin vaikeaa löytää työpaikkaa, joten lähdin aluksi kesätöihin autojen maahantuontiliikkeeseen (kts. tarina MarkkinointimiesVille).

Tuoreena aviomiehenä pääsin kuitenkin syksyllä edustajaksi Helsingin Museokadulla sijaitsevaan pieneen A-Ekspertit LKV nimiseen kiinteistövälitystoimistoon. Samaan aikaan aloitti kanssani myös toinen edustaja, Antti. Toimiston omistajana toimi vanhempi herrasmies, joka halusi antaa meille nuorille mahdollisuuden kokeilla kiinteistövälitystä 100 %:sella provisiopalkalla. Omistaja itse ei halunnut päivystää toimistollamme, joka oli todella pieni katutason myymälätila aivan Museokadun päässä lähellä Mechelininkatua.

A-Eksperttien liiketoiminta perustui siihen aikaan Listing –listoihin. Tämä oli pienten kiinteistövälittäjien kehittämä yhteinen järjestelmä, jossa jokainen sai viikoittain paperilistan kaikkien välittäjien kohteista ja pystyi näin myymään myös toisten välittäjien kohteita.

Tuohon aikaan, kun nettiä ei ollut, tämä tieto löytyi paperilta eli se oli jatkolomakkeelle tulostettu lista, jossa olivat kaikki myytävien asuntojen tärkeimmät tiedot sekä toimisto, jonka hoidossa kohde oli. Lista piti viikoittain noutaa sitä ylläpitävästä Suomen Kiinteistövälittäjien liiton toimistosta.

JOS välittäjä halusi käydä näyttämässä omalle asiakkaalleen jotain Listing –listalta löytyvää kohdetta, hänen piti ensin sopia asiasta kohteen hankkineen toimiston kanssa. Tämä ei aina ollut kovin helppoa, koska jokainen välittäjä halusi luonnollisesti myydä itse omat kohteensa ja saada täydet provisiot itselleen. Muutamat toimistot ilmoittivat aina heti keskustelun aluksi, että tästä kohteesta on juuri kaupat tekeillä tms. selityksen.

Tosia välittäjiä tavatessani huomasin, että toimistomme oli saanut heidän keskuudessaan hieman kyseenalaisen maineen myymällä kokoajan muiden välittäjien kohteita, mutta hankkimatta yhtään omia kohteita muille myyntiin. Toimistomme ikkunoissa olikin isolla teipattuna ”LISTING LISTOILTA LÖYTYY”. Samalla sloganilla yrityksemme mainosti satunnaisesti myös Helsingin Sanomissa pikkuilmoituksella.

Antin kanssa jaoimme keskenämme päivystysvuorot, niin että jompikumpi päivysti aamusta ja toinen illasta. Puolen päivän aikaan teimme vaihdon ja silloin kävimme usein yhdessä syömässä läheisessä ravintolassa. Päivystys oli todella puuduttavaa puuhaa, sillä satunnaista sisään astunutta spurgua lukuun ottamatta ei toimiston ovi juurikaan käynyt.

Yritimme molemmat kiivaasti soitella läpi päivittäin lehdissä ilmoittelevia yksityishenkilöitä saadaksemme kohteita myyntiin, mutta menestys oli heikkoa kummallakin. Toimiston puhelin sentään soi satunnaisesti aina kun ilmoituksemme oli Hesarissa, mutta harvoin pääsimme soittajien kanssa edes sopimaan esittelystä. Hyvää harjoitustahan tämä oli myyntityöhön, mutta ei sillä oikein elänyt. Onneksi minulle tarjottiin kuukauden jälkeen toisaalta ihan oikeaa myyntimiestyötä, jossa pääsin tekemään kauppaa yrityksille - tämä onkin sitten oman tarinansa arvoinen juttu.