Esittelyauton kova kohtalo

Ensimmäinen työsuhdeautoni, Saab 99 GL Sedan 2,0 litraisella bensakoneella, tuli vaihtoikään syksyllä 1984. Yrityksemme oli päättänyt vaihtaa koko autokantamme dieselautoihin ja merkiksi oli valittu Mazda, koska siitä oli juuri saapumassa Suomeen uuden korimallin 626 Liftback kaksilitraisella dieselkoneella, jolle ainakin paperilla luvattiin hyvät suoritusarvot ja pieni kulutus.

Mazda 626 liftback (väri: misty blue)

Oman Mazdani olin tilannut ”misty blue” värisenä eli vaalea metallinhohtosininen tummansinisellä sisäverhoilulla. Kun menin noutamaan autoani, jouduin kokemaan pienoisen pettymyksen: saisinkin autoni vasta seuraavana päivänä noin klo 16.00 aikoihin, koska lohkolämmittimen asennus oli vielä tekemättä. Automyyjäni järjesti kuitenkin minulle siksi aikaa käyttööni kullanvärisen Mazda 626 auton 2 litraisella bensakoneella – siis todella namu autoksi ja yksi nopeimmista tuon ajan perheautoista.

Myyntimatkalleni Lahteen lähdin aurinkoisessa syyssäässä tällä kullanhohtoisella upouudella Mazdalla. Kiersin päivän aikana kaikki kyseisen päivän kiertolistallani olevat asiakkaani Lahdessa. Iltapäivällä lähtiessäni viimeisen asiakkaani luota, totesin kellon olevan niin vähän, että ennättäisin vielä poiketa pikaisesti yhden asiakkaani luona pikaisella tervehdyskäynnillä. Koska tämä asiakas sijaitsi vain muutaman korttelin päässä, ajelin Mazdalla leppoisasti liikennevaloihin, enkä laittanut edes turvavyötä kiinni.

Odotellessani punaisten valojen vaihtumista vihreäksi, pysähtyi viereiselle kaistalle nuori mies komealla tummansinisellä Chevrolet Camarolla. Hän kaasutteli autolla ja näytti minulle peukullaan, että otetaan kisa. No, ajattelin, että eihän Camaro kuitenkaan saa takavetoisena niin hyvää pitoa, että pärjäisi, joten nostin minäkin peukun merkiksi: selvä peli.

Odottelimme siis kumpikin valojen vaihtumista katse tiukasti edellä olevassa liikennevalotolpassa. Äkkiä valo vaihtuikin ja minä survaisin kaasun pohjaan. Mazda hyökkäsi liikkeelle kuin tykin suusta ja ennätin jo ihmetellä, että Camaro taisi jäädä paikoilleen, kun rysähti. Ajoin täysin jarruttamatta oikealta punaisia päin eteeni ajaneen Toyota Corollan vasemmasta takaovesta sisään ja Camaro meni ohitsemme hiljaa lipuen.

Autosta ulos noustessani tunsin kuhmun jo nousevan otsaani, jonka olin lyönyt tuulilasiin sillä seurauksella, että se oli säröillä. Mazdan vasen etukulma oli painunut sisään, mutta onneksi mitään nesteitä ei valunut tielle. Toyotan kuski kömpi pöllämystyneen näköisenä autostaan ja sanoi: ”Kuinka Sä tuolla tavalla ajoit punaisia päin? Oliko Sulla kiire johonkin?”. En ehtinyt vielä vastata, kun kadun reunaan pysähtyneen pakettiauton kuljettaja huusi jo Toyotan kuskille: ”Kyllä se olit Sinä, kun punaisia päin ajoit! Minä voin tulla vaikka todistamaan!” Teimme siis paperihommat kuntoon ja kirjasin pakettiautokuskin tiedot vahinkolomakkeen todistaja -kohtaan.

Väänsin Mazdan ruttuun mennyttä vasenta etulokasuojaa niin, ettei se enää ottanut kiinni eturenkaaseen ja lähdin ajamaan kohti Helsinkiä. Matka meni mukavasti, vaikka toisinaan töyssyissä ja kaarteissa rengas ottikin hieman kiinni vääntyneeseen lokasuojaan.

Pääsin kuitenkin ongelmitta ja ajoissa perille Kaivokselan Mazda -myymälään. Pysäköin Mazdan samaan esittelyautoille varattuun ruutuun, josta olin sen edellisenä päivänä ottanutkin. Kävelin sisään myymälään automyyjän pöydän luo, jossa hän jo odottelikin  minua aurinkoinen ilme naamallaan. ”Autosi on tuossa kulman takana valmiina” hän sanoi ojentaen minulle uuden työsuhdeautoni avaimet.

Kiitin ja ojensin hänelle vuokra Mazdan avaimet sanoen: ”Kävi pieni vahinko. Se Mazda on vähän kurtussa. Tuossa on vahinkoilmoitus, josta näkyy tapahtuman sisältö ja osapuolet.”

Automyyjä osasi hyvin pitää pokkansa, vaikka hän olikin jo luvannut minun palauttamani Mazdan illaksi esittelykäyttöön mahdolliselle ostajalle. Nyt sitä tuskin kannatti kenellekään luovuttaa ennen perusteellista korjausta.

Itse lähdin uudella upealla Mazdallani ajamaan kohti kotia.