Kaverin puolesta koeajolla

Reppurikollegani Timppa pyysi kerran Turussa asuessaan, että kävisin hänen puolestaan koeajamassa auton. Hän oli kuullut, että Helsingissä oli myynnissä samanlainen Toyota Celica Supra kuin hänellä ja sopinut myyjän kanssa tulevansa koeajamaan kyseisen auton. Jos auto vastaisi odotuksia, hän vaihtaisi omansa uudempaan samanlaiseen.

Timppa ei kuitenkaan ehtinyt lähteä Helsinkiin, kun kauppaa piti tehdä Turussa, joten hän päätti luottaa minun asiantuntemukseeni tässä autoasiassa. Lupasin hänelle, että voin tehdä lyhyen koeajon tällä kyseisellä autolla. Timppa sopi automyyjän kanssa asiat niin, että sovittuna aikana auto odotti Kaivokselan Mazda-liikkeen hallissa oven edessä lähtövalmiina. Täytin automyyjän kanssa koeajoluvan ja myyjä ajoi auton hallista ulos.

Toyota Celica Supra

Auto oli kirkkaan punainen, targakattoinen Toyota Celica Supra 3,0 litraisella turbokoneella. Irrotimme ulkona auringonpaisteessa myyjän kanssa targapalat ja laitoimme ne takakonttiin. Kaunis kesäpäivä oli mitä parhain hetki nautiskella tämän tyyppisen urheiluauton ajamisesta.

Lähdin Kaivokselasta hiljalleen ajelemaan Hämeenlinnan moottoritietä pohjoiseen päin ja seurasin samalla vastaan tulevien kaistojen liikennettä. Klaukkalan liittymästä ajoin ylös ja käänsin auton takaisin Helsingin suuntaan. Moottoritien rampilta lähdin kiihdyttämään survaisten kaasun täysin pohjaan. Supran automaatti heitti ensin pienemmän vaihteen ja ampaisi matkaan. Tunne oli mahtava. Vauhti oli hetkessä niin kova, että painauduin syvälle Supran kuppi-istuimiin ja kiihtyminen vain jatkui. Rampilta moottoritielle tullessani vilkaisin nopeusmittaria ja vauhtia oli silloin jo lähes 180 km/t. Moottoritiellä ei onneksi ollut juurikaan muuta liikennettä, joten annoin Supran jatkaa laukkaansa, mutta nopeusmittarin näyttäessä yli 220 km/t nostin jalan kaasulta ja pudotin nopeuden takasin sallittuun 120 km/t nopeuteen.

Ajelin hiljalleen kohti Helsinkiä. Punaisissa liikennevaloissa siirryin aina tyhjälle bussikaistalle. Valojen vaihtuessa pääsin nopealla kiihdytyksellä helposti heti takaisin vasemmanpuoleiselle kaistalle. Matka konttorillemme sujui siis nopeasti. Kaarsin Supran alas yrityksemme parkkihalliin ja peruutin sen omaan parkkiruutuuni sammuttaen auton. Laitoin katon targapalat paikoilleen, mutta kun yritin nostaa sivuikkunat ylös, ne jämähtivät puoleen väliin. Supran akusta loppui virta. Paikalle saapui onneksi työkaverini, jolla oli autossa käynnistyskaapelit ja sain hänen autostaan virtaa Supraan. Heti vrtaa saatuaan Supra käynnistyi nöyrästi murahtaen.

En halunnut enää toista kertaa käynnistää Supraa kaapeleilla, joten lähdin saman tien kohti Kaivokselaa palauttamaan auton. Matkalla ennätin vielä hetken nautiskella Supran makeasta menosta ja miehekkäistä soundeista. Palautin Supran hieman apeana, mainiten myyjälle akun huonosta varaustilasta. Koeajo oli niin miellyttävä kokemus, että olisin mielelläni ajellut autolla pidempaankin: auton ominaisuudet ja suorituskyky sekä pakoputkista ilmoille kantautuva soudimaailma saivat ajaessani naamalleni leveän hymyn.

Timppa ei lopulta tätä autoa ostanut, liekö syynä tämä sähköongelma vai se, etteivät päässeet myyjän kanssa hinnasta yksimielisyyteen. Akun virran loppumisen syynä saattoi olla joku isompikin vika, joka söi akun virtaa tai laturi ladannut akkua tarpeesi ajossa.