Työpaikkakiusaamista

Olen työurani aikana nähnyt monenlaisia esimiehiä ja kollegoja. Joskus olen joutunut todistamaan työpaikkakiusaamista esimiehen taholta ja yrittänyt siihen puuttuakin, mutta harvoin kovin hyvin tuloksin. Yleensä edes esimiehelle asiasta huomauttaminen ei ole muuttanut ko. esimiehen toimintatapaa kyseistä henkilöä kohtaan.

Itse jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi siirtyessäni uuteen työpaikkaan, erääseen viestintätoimistoon. Toimistossa oli siihen asti ollut vain yksi asiakkuuksista vastaava myyntihenkilö, Johannes. Hän oli siihen asti saanut valita asiakkaansa täysin vapaasti ja menestynytkin siinä suhteellisen hyvin. Johannes oli myös saavuttanut hyvän ja luottamuksellisen aseman myös suhteessa yhtiömme johtoon.

Minun tullessani taloon jaettiin asiakkuudet kahteen ryhmään: julkishallintoon ja yrityksiin. Johannes halusi itselleen julkishallinnon asiakkaat, joten minulle jäivät siis luonnostaan yritysasiakkaat. Tämä sopi minulle vallan mainiosti, sillä olin mieluummin tekemisissä yritysten kanssa - siellä päätöksenteko oli nopeampaa, eikä mitään julkisia tarjouskilpailuja tarvittu.

Toimittuani muutamia kuukausia tehtävässäni pyysin kerran Johannesta kahdenkeskiseen palaveriin, jotta voisimme yhdessä keskustella keinoista myynnin parantamiseksi. Aluksi Johannes ei ollut kovin halukas palaveriin, vaan vältteli sen pitämistä. Lopulta hän suostui usean pyyntöni jälkeen jäämään työpäivän päätteeksi kahden keskiseen palaveriin.

Palaverista tuli kovin yksipuolinen; minä kyselin Johannekselta hänen onnistumisistaan ja kerroin omia juttujani. Johannes vastaili kovin lyhyesti, eikä kovin halukkaasti tuonut julki omia vinkkejään. Päätimme palaverin siis hieman valjuissa tunnelmissa todeten, että teemme kumpikin vain parhaamme.

Seuraavana aamuna toinen myyntijohtajamme ja Johanneksen esimies pyysi minut huoneeseensa. Johannes oli kertonut hänelle palaverimme sisällön aivan toisenlaisena kuin se oikeasti oli ollut. Johannes oli väittänyt minun arvostelleen yhtiön johtoa ja kertonut muitakin paikkansa pitämättömiä väitteitä. Yritin oikaista myyntijohtajamme käsitystä, mutta hän uskoi mieluummin Johannesta, jonka tunsi jo pitkältä ajalta kuin minua - uutta työntekijää.

Samana iltapäivänä seurasi vielä toinen puhuttelu: yrityksemme varatoimitusjohtaja pyysi minut neuvotteluhuoneeseen ja kertoi kuulleensa samat väitteet, kuin mitä aamulla olin kuullut myyntijohtajamme sanomana. Oikaisin taas kertomalla asioiden oikean kulun, mutta seuraus oli samanlainen kuin aamullakin. Johannesta uskottiin enemmän, kuin minua. Varatoimitusjohtajamme totesi minulle: ”Vapauttaisin sinut tehtävistäsi, mutta se on sinun esimiehesi tehtävä. Mielestäni me emme voi pitää myyntimiestä, jonka puheista joku saa näin väärän käsityksen. Esimiehesi saa kuitenkin päättää, kun hän palaa työmatkaltaan.”

Seuraavana päivänä esimieheni palasi ja kävimme taas samat keskustelut, mutta hän onneksi uskoi minua eikä Johannesta. Sain siis jatkaa työssä, mutta hyvin pian huomasin, etten itse halunnut olla enää kyseisessä yrityksessä, jossa uskottiin liikaa valheita. Ilmapiiri tuntui painostavalta eikä kovin rakentavalta. Lähdin siis uusiin haasteisiin.

Myöhemminkään en koskaan ymmärtänyt Johanneksen toimintatapaa tai motiivia, mutta toki hän sai minun lähdettyäni paljon uusia asiakkaita – ja minun hankkimaani valmista kauppaa. Tämä lieneekin ollut ainakin yhtenä hänen motiivinaan.

Tätä tapausta pidän itse työurani ikävimpänä tapahtumana siksi, että läheinen kollega osoittautui täysin toisenlaiseksi, kuin olin hänet kuvitellut. Tämän epiosodin seurauksena lähdin myös työpaikasta, jossa olin uskonut tekeväni uuden, pitkän uran. 

En koskaan pysty antamaan tätä tapausta Johannekselle anteeksi, enkä koskaan jää hänen kanssaan keskustelemaan kun kaupungilla kohtaamme. Johannes oli mielestäni epälojaali ja suoraan sanottuna paska jätkä. Kukaan ei tarvitse hänenlaisiaan tuttavuuksia. 

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kusipäiden kanssa.