Olin taas kerran saanut tehtäväkseni ottaa myyntimatkalleni mukaan uuden myyntimiehen, Miikan, koulutettavaksi. Miika oli pitkä ja puhelias nuorimies, joka osasi antaa arvoa hyvälle ruualle. Tämä ei kuitenkaan onneksi näkynyt hänestä päällepäin, vaan Miika piti itsensä hyvässä kunnossa kovalla treenillä.
Myyntimatkamme suuntautui tällä kertaa Pohjanmaalle. Matkallamme oli jo sovittuja tapaamisia seuraavissa kaupungeissa: Seinäjoki, Vaasa, Kokkola ja Oulu. Menomatkallamme
Seinäjoelle päätimme yhdessä viettää tämän viikon erilaisia riistaruokia
syöden, koska olimme kumpikin liharuokien ystäviä ja jokaiselle päivälle oli jo ennalta sovittu
lounastapaaminen asiakkaan kanssa.
Seinäjoella lounastimme ensimmäisen asiakkaan kanssa. Minä nautin hirveän
hyvää hirveä ja Miika jännittävää jänistä - asiakas söi jotain kalaa,
muistaakseni siikaa. Kaupalliset asiat hoituivat mukavasti lounaan ohella ja asiakas oli tyytyväinen.
Seuraavana päivänä Vaasassa lounastimme erään meille hyvin tärkeän asiakkaan
kanssa Ravintola Kanttarelliksessa ja söimme harvoin listalta löytyvää karhua
sekä jälkiruuaksi nautimme talon erikoisuutta: kanttarellijäätelöä. Asiakas oli
lounaan jälkeen erittäin tyytyväinen sekä ruokaan, että myös keskustelemiimme
muutoksiin palvelussamme.
Kokkolassa lounastimme taas seuraavana päivänä asiakkaan kanssa. Nyt nautimme pääruokana
alligaattoria. Olimme lopulta hieman pettyneitä sen makuun – tai oikeastaan sen mauttomuuteen.
Työasiat tulivat kuitenkin lounaalla asiakkaan kanssa hoidettua ja asiakas oli
silminnähden tyytyväinen.
Seuraavana päivänä Oulussa veimme asiakkaamme lounaalle ja tällä kertaa valitsimme ravintolan
listalta peuraa ja fasaania. Asiakas söi kanssani peuraa ja Miika fasaania.
Työasiat puhuttiin taas kuntoon pitkän lounaan aikana. Asiakas oli palaveriimme erittäin tyytyväinen
ja kiitteli meitä vuolaasti palauttaessamme hänet takasin toimistolleen.
Seuraavana aamupäivänä kävimme vielä Oulussa muutaman asiakkaan luona ja
ajoimme lopun päivää takaisin Helsinkiin.
Kun jätin matkalaskuni esimiehelleni
hyväksyttäväksi, hän katseli ravintolalaskuja naureskellen. ”Ei perkele
pojat, tehän olette oikein irstailleet ruualla: hirveä, jänistä, karhua,
alligaattoria, peuraa, fasaania… ja vielä kanttarellijäätelöäkin - siis mitä ihmettä!!”
Totesin vain, että olimme viettäneet asiakkaiden ja Miikan kanssa riistaviikkoa. Tehdyt
kaupat olivat kyllä antaneet oikeutuksen tälle mässäilylle. Näinhän tuo oli,
eikä tästä mitään napinaa esimieheltäni tullutkaan – hän olisi vaan itsekin halunnut
olla mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.