Rehellinen vaihtoautokauppias?

Rahoitusyhtiössä rahoituskonsulttina toimiessani oli pääkaupunkiseudulla yrityksemme asiakkaina useita Itä-Helsingin, Kehä III:n ja Tuusulan Sulan alueen autojobbareita. Kehän varrella monet heistä toimivat verkkohäkein aidatuilla hiekkakentillä, joissa toimiston virkaa ajoi joko työmaaparakki, pieni hirsimökki tai asuntovaunu.

Eräs tällainen jobbari (jääköön nimi tässä yhteydessä mainitsematta) toi satunnaisesti maahan myös ns. jenkkiveneitä sekä autoharvinaisuuksia ulkomailta. Tämä kyseinen autokauppias oli jostain kummallisesta syystä päässyt yrityksemme sisällä ylimmän johtomme suosioon ja häntä pidettiin yleisesti yhtenä yrityksemme parhaista asiakkaista. Kaikki tarvittava rahoitettiin pikaisesti, tämän autokauppiaan kertomuksiin ja selityksiin aina uskoen.”Tässä meillä on rehellinen autokauppias”, totesi toimitusjohtajammekin meille kerran.

  

Yksi tälle hyvälle autokauppias asiakkaallemme rahoittamamme vene jäi erityisesti mieleeni, koska se oli oikea muskeliveneiden kuningas. Todella näyttävän näköinen, isokokoinen ja nopea vene, valtavat bensiinikäyttöiset moottorit ja veneessä mukana kaikki mahdolliset lisävarusteet. Veneen rahoitushinta oli tuolloin n. 3,6 milj. (mk) ja sen oli kyseisen autokauppiaan kertoman mukaan ainoa laatuaan koko Pohjoismaissa. Tämän faktan tarkistaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska veneistä ei tuohon aikaan vielä pidetty mitään kattavaa venerekisteriä.

Facel Vega

Toinen erikoinen rahoitettava (ei tosin samalle autojobbarille) oli vanha, ranskalainen luksusauto Facel Vega vm -59. Auton kojelautaan oli kiinnitetty hopeinen laatta, jossa teksti: ”Specially made for Doris Day”. Auto oli siis todella harvinainen ja muutenkin merkin valmistusmäärät olivat vain muutamia tuhansia kappaleita vuosina 1954-1964. Yrityksemme rahoitti tämän Doris Daylle tehdyn auton n. 600.000 mk hinnasta.

Omasta mielestäni tämä kyseinen Facel Vega oli melko kömpelön näköinen ja rumakin, verrattuna esim. sen ajan amerikkalaisiin autoihin (mm. Cadillac, Chevrolet, Buick tai DeSoto). Uskoin autolle kuitenkin ostajan löytyvän, mutta kovin vaikeaksi se myöhemmin osoittautui. Auto päätyi lopulta rahoitusyhtiömme realisointikeskukseen ja siellä sille yritettiin löytää uutta ostajaa Eurooppaa ja Amerikkaa myöten. 

Kului yli vuosi, ennen kuin eräs gibraltarilainen keräilijä lensi Suomeen ostamaan auton itselleen. Hänellä oli jo ennestään useita Facel Vegoja tallissaan, joten hän osasi myös heti kertoa, että kyseinen auto ei ollutkaan aivan täydellinen: siihen oli myöhemmin vaihdettu uudemman vuosimallin takavalot, kenties peräänajo kolarin seurauksena. Pitkän tinkimisen jälkeen kyseinen keräilijä maksoi autosta 150.000 mk eli auto oli lopulta rahoitusyhtiöllemme todella tappiollinen rahoituskohde. Jatkossa ns. erikoisautoja enää koskaan rahoitettu täydestä arvostaan, koska todellista arvoa ei kukaan voinut ennalta tietää.

Pankkiala eli vahvaa murrosta 90-luvun alussa markan devalvaation sekä pahan laman seurauksena. Pankin tytäryhtiöitä fuusioitiin ja toimintaoja keskitettiin.  Oma työsuhteeni rahoitusyhtiössä olikin fuusion seurauksena päättymässä ja minulle tarjottiin mahdollisuutta joko siirtyä pankin toisen rahoitusyhtiön rahoituskonsultiksi tai vaihtoehtoisesti pankin osin omistamaan perintätoimistoon myymään yrityksen palveluja. Valinta oli helppo, koska laman kourissa olevassa Suomessa oli nähtävissä perintäalan tarjoamat paremmat työmahdollisuudet. Lähdin siis perintätoimistoon myymään perintäpalveluita.

Ensimmäisen työviikkoni aikana perintätoimistossa eräs asiakkaamme (entisen rahoitusyhtiöni kilpailija, toisen pankin rahoitusyhtiö) antoi meille perittäväksi varastorahoitussopimuksen, jonka kohteena oli minulle hyvin tuttu ja harvinainen muskelivene. Nyt kyseinen vene oli rahoitettu siis myös toisessa rahoitusyhtiössä n. 1,6 milj. markan summalla. Otin siis puhelimen käteen ja soitin molempiin rahoitusyhtiöihin havaitsemastani ongelmasta: molemmat olivat rahoittaneet saman veneen. Kysehän oli autokauppiaan puolelta selkeästä petoksesta, josta kumpikin rahoitusyhtiö voisi haastaa tämän autokauppiaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. 

Tätä ei kuitenkaan kumpikaan rahoitusyhtiö halunnut tehdä, vaan ne päättivät yhteisten palavereiden seurauksena jatkaa kyseisen kauppiaan rahoittamista, mutta jatkossa erityisen tarkalla seurannalla. Näin ne toimivat siksi, että lähettämällä kyseisen autokauppiaan tiilenpäitä laskemaan olisivat yhtiöt heti joutuneet kirjaamaan luottotappioiksi koko rahoittamansa veneen vielä avoinna olevan saatavan. Antamalla autokauppiaan jatkaa toimintaansa tiukassa valvonnassa velka sentään lyheni rahoitusyhtiöille päin koko ajan.

Vuosia myöhemmin kuulin, että kyseinen autojobbari oli lopettanut toimintansa ja saanut tuomion jostain muista jutuista, mutta en enää jaksa muistaa mistä. Paha sai siis lopulta palkkansa, mutta rahoitusyhtiöt kärsivät lopulta kuitenkin ainakin jonkunlaiset luottotappiot.