Myyntimiesten keppostelua

Toimiessani 90-luvun alussa eräässä suuressa perintätoimistossa myyntitehtävissä ja meillä oli myyntiporukan kanssa tapana harjoittaa pientä keppostelua myyjien kesken. Vaikka itselläni oli oma työhuone, oli nuoremmille myyjillemme varattu yhteiseksi työhuoneeksi entinen neuvotteluhuone. Tämä huone sijaitsi korkean toimistotalomme kulmassa ja oli osin tästä syystä talvella aika vetoisa ja hieman muita huoneita viileämpi.”Eihän myyjät siellä kuitenkaan kovin paljon oleile, kun niidenhän pitää olla kentällä asiakkaiden luona” oli markkinointijohtajamme todennut. Tätä myyntimiesten huonetta kutsuttiin työyhteisössämme yleisesti nimellä "Leikkihuone".

Matkapuhelimet olivat tuollooin vielä melko arvokkaita kapistuksia, mutta meillä myyntimiehillä luonnollisesti sellaiset tuli olla, jotta olisimme kaiken aikaa saatavilla ja kauppaa tekemässä. Eräs nuorempi myyntimiehemme, Jaakko, oli myyntimatkallaan onnistunut hukkaamaan oman kännykkänsä ja toimistolle palatessa häntä odottikin työpöytänsä edessä miehen korkuinen pahvinen Nokian kännykkä, jonka näyttöön oli kirjoitettu: SE LÖYTYY (sama sanapari oli tuolloin myös seurakuntavaalien sloganina). Jaakon työpöytä oli kokonaan peitetty erilaisilla kännykkäesitteillä helpottamaan uuden kännykän valintaa.

Kerran olin lainannut myyntimiehellemme, Miikalle lounassetelin ja saapuessani seuraavan kerran omaan työhuoneeseeni oli työpöydälläni lappu, jossa teksti: ”Taivaalta sataa mannaa! Katso ylös”. Ihmettelin lappua, mutta katsoin kuitenkin ylös – siellä oli lounasseteli teipattuna katossa olevan loisteputkivalaisimen reunukseen.

Tuohon aikaan homoista ei työyhteisöissä juurikaan tiedetty tai puhuttu, mutta eräs nuori mies meillä oli sellainen aivan ilmiselvästi. Kerran tämän homomiehen mennessä syömään, Jaakko päätti hieman jekuttaa Miikaa ja kipaisi laittamaan homomiehen koneelta ja sähköpostista Miikalle meilin, jossa tätä illalla treffeille. Kun Jaakko oli palasi takaisin myyntimiesten leikkihuoneeseen, istui Miika siellä ilmiselvästi järkyttyneen näköisenä ja kertoi saaneensa juuri treffikutsun. Aikamme yhdessä asiaa kauhisteltuamme, purskahdimme kaikki nauramaan ja kerroimme Miikalle totuuden meilistä. Hän vaikutti heti jo huomattavasti helpottuneemmalta.

Myyntijohtajamme Olli oli tunnetusti kova puhumaan ja kertomaan tarinoita, joita tuntui riittävän loputtomiin. Hänen kesälomansa aikana päätimme kaikki myyntimiehet kimpassa tehdä hänelle pienen kepposen. Edellisenä perjantaina ennen Ollin työhön paluuta kävimme yhdessä koristelemassa hänen työhuoneensa bilehuoneeksi. Käärimme matot rullalle nurkkaan, toimme paikalle radionmankan ja asettelimme taulut hieman vinoon. Lisäksi toimme paikalle lukuisia kalja- ja viinapulloja sekä käytettyjä laseja ja kertakäyttömukeja sikin sokin ympäri huonetta. Loppusilauksena toimme paikalle muutaman täpötäyden tuhkakupin hajua tuomaan. Oven ulkopuolen "liikennevaloihin" ripustimme kertakäyttöiset kuulosuojaimet ja niiden alle teksti: ”Käytettävä aina huoneen haltijan läsnä ollessa.”

Ollin saapuessa seuraavana maanantaiaamuna töihin, me myyntimiehet kurkimme nurkan takaa jo innokkaina hänen reaktioitaan. Ovella Olli ihmetteli kuulosuojaimia hieman naureskellen, mutta oven avattuaan hän meni jo totisemmaksi: ”Ei perkele pojat, teillähän on ollut täällä bileet!”. Moni toimistomme porukasta kävi vuorollaan ihmettelemässä Ollin huoneen sotkua ja loppupäätelmä tuntui kaikilla olevan, että me myyntimiehet olimme todella pitäneet viikonloppuna kunnon bileet Ollin työhuoneessa. Totuus ei selvinnyt kaikille koskaan ja meiltä kyseltiinkin vielä pitkään, että kuinka me uskalsimme pitää bileet Ollin työhuoneessa. 

Ei kaikille tosikoille kannata aina kertoa totuutta, vaan kannattaa antaa heidän olla väärässä uskossaan, sillä muutenhan he menettäisivät hyvän tarinan.