Tummia pilviä Joutsenlammella

Eräs kesäinen myyntikokouksemme suuntautui Hotelli Joutsenlammelle Joutsaan. Saavuimme kaikki perjantaiaamuksi Joutsaan ja majoituimme rivitalohuoneistoihin kauniin mäntymetsän keskelle. Hotellin vastaanotto, kokoustilat ja ravintola, sijaitsivat pienen kävelymatkan päässä rinteessä sijaitsevista rivitalohuoneistoistamme.

Kokous alkoi hieman vaisuissa tunnelmissa: Myyntijohtajamme Rami kyseli erilaisia juttuja, mutta hiljaista oli – kukaan ei vastannut mitään. Myyntijohtajamme ottikin raflaavammat keinot käyttöön: ”Ensimmäinen vastaaja saa viisikymppiä!”. Kun vastaus tuli, Rami lätkäisi tälle vastaajalle heti viidenkympin setelin kouraan. ”Kannattaa olla hereillä, kun rahaa jaetaan. Ei näitä aina ole tarjolla.”

Perjantaipäivä kokoustettiin tiiviisti ja ilta oli varattu vapaammalle seurustelulle. Ilta aloitettiin hyvällä illallisella hotellin ravintolassa ja iltaa jatkettiin tämän jälkeen yhdessä rivitalohuoneistossamme, jossa sauna oli kuumana ja juomia vähintäänkin riittävästi. Leppoisaa kesäiltaa jatkettiinkin pitkälle yöhön rivitalon terassilla istuen ja ”maailmaa parantaen”. Osa joukosta hävisi aina välillä jonnekin, mutta sama meno jatkui aamuun.

Hotellin ravintolan aamupalalla oli jo aistittavissa, että lauantain kokous ei olisi mikään menestys, mutta tulevasta ei moni meistä vielä tässä vaiheessa arvannut. Kokoushuoneessa odotti poikkeuksellisen vihainen myyntijohtaja Rami sekä tavallistakin ärsyyntyneemmän oloinen Pohjois-Suomen aluemyyntipäällikkömme Pena.

Kun kaikki olivat paikalla, Rami aloitti:"Nyt lähdetään pojat tuonne kämpille vähän siivoamaan." Tästä lähdimme siis vaiteliaina miehinä peräkanaa katsomaan Ramin ja Penan kämpän tuhoja: kaikki kamat olivat mullin mallin, Pena kello oli kateissa ja huoneiston edessä seisova Ramin autokin oli saanut osansa: sen etuovi oli potkaistu sisään ja antenni katkaistu.

”No niin, pojat. Se joka on vastuussa tästä tuhosta, ilmoittautukoon nyt!” Kun ketään ei ilmoittautunut, Rami jatkoi: ”Me lähdetään nyt Penan kanssa alas kokoustiloihin ja te muut jäätte tänne siivoamaan. Tulette alas, kun kaikki on siivottu. Mietitään sitten yhdessä, miten nämä aineelliset vahingot selvitetään, jos tekijä ei ilmoittaudu.”

Me pojat aloimme siivouksen ja puuhaa siinä olikin, vaikka meitä oli monta kaveria. Töitä tehdessämme keskustelimme tuhotyön tekijästä, mutta kukaan ei tunnustanut – tai sitten ei vaan muistanut. Kämppä saatiin melko siistiksi, eikä aineellisia vahinkojakaan juuri ollut. Pena kellokin löytyi rivitalon katolta, kun eräs reppuri meni hakemaan sinne viskattua muovista puutarhatuolia.

Tekijä ei koko aikana ilmoittautunut, mutta vahvat epäilyt suuntautuivat kahteen pohjoisen reppuriimme, joiden huoneistosta oli myös kaikki irtaimisto heitelty yöllä pitkin mäntyrinnettä. Kukaan ei kuitenkaan tätäkään vahingontekoa tunnustanut.

Kokoustiloihin päästyämme päätimme keskustelun päätteeksi kerätä kimpassa rahat, joilla maksoimme Ramin auton vahingot. Tämä yksimielinen päätös oli mielestäni hyvä osoitus porukkamme yhteishengestä ja ”kaveria ei jätetä” –mentaliteetista. Tämä toimintatapa oli mielestäni hyvin pitkälti myyntijohtajamme Ramin ansiota. Hän oli omalla reilulla ja tasapuolisella johtamisellaan saanut meidät kaikki toimimaan yhtenä ryhmänä yhteisen päämäärämme eteen: kaveria auttaen, mutta samalla kuitenkin kilpaillen keskenämme parhaasta myyntituloksesta. Rami oli ihan paras myyntijohtaja!

Tuossa myyntiryhmässä oli todella mukava olla mukana. Nämä Joutsenlammen tummat pilvet haittasivat kuitenkin myöhemmin hieman reppurien välistä yhteistyötä: Syyllisten tai syyllisen arvuuttelu jatkui vielä pitkään eri myyntikokouksissa – tunnustusta ja siten selvyyttä asiaan ei kuitenkaan koskaan tullut.