Paha aavistus

Hyvä ystäväni pyysi minut kerran erään kasvuyrityksen myyntiryhmän vetäjäksi. Tehtäväni oli saada pääosin konsulteista koostuva yrityksemme kasvattamaan myyntiään kannattavasti. Apunani minulla oli yksi puhelinmyyjä, joka samalla myös buukkasi minulle myyntikäyntejä. Konsulttien tehtävä oli koulutusten ohella tehdä asiakkaissa myös lisäkauppaa ja tässä tehtävässä autoin heitä parhaan kykyni mukaan. Toisinaan olin myös konsulttiemme mukana auttamassa heitä kaupan teossa.

Yrityksessämme kaikki pyörikin aluksi mukavasti: kauppa kävi ja koulutuksia oli mukavasti myös kalenterissa kuukausia eteenpäin. Työporukkamme oli mukava ja tiimihenki vahva, vaikka toimimmekin kahdella eri paikkakunnalla: Vantaalla ja Porissa.

Sitten toimitusjohtajamme törmäsi matkoillaan Anne nimiseen konsulttiin, jolla oli oma konsultointiyritys. Annen yrityksen palvelut olivat aika lähellä oman yrityksemme palveluita ja joiltakin osin jopa täydensivät palveluvalikoimaamme. Toimitusjohtajamme oli niin hurmaantunut Annesta ja hänen eriomaisuudestaan, että mitkään varoittelut eivät häneen tehonneet.

Toimitusjohtajamme solmi pikaisesti Annen yrityksen kanssa yhteistyösopimuksen, jossa sovittiin, että Annesta tulee yrityksemme toimitusjohtaja ja nykyinen toimitusjohtajamme siirtyy yrityksemme kehitystehtäviin. Kun tämä muutos kerrottiin yrityksemme muulle henkilökunnalle, yritin keskustella asian mielekkyydestä entisen toimitusjohtajamme kanssa.

Kun keskustelu entisen toimitusjohtajamme kanssa ei johtanut mihinkään, laitoin hänelle illalla sähköpostia, jossa kerroin huoleni siitä, että Annen osalta kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Olin ottanut selvää Annen taustoista ja vaikka siellä ei ollutkaan virallisesti mitään luurankoja, varoittivat tutut luottotietotutkijat, että jotain todella hämärää hänen taustoissaan on. Toimitusjohtajamme vastasi minulle sähköpostilla: "Olet turhaan huolissasi, mutta huomasit kai, että laitoin tämän meilin tiedoksi myös Annelle."

Seuraavana aamuna Anne otti minut odotetusti puhutteluun ja ilmoitti, että voisin pakata kamani ja hävitä talosta heti – ilman kuukauden irtisanomisaikaa ja työvelvoitetta. Näin kernaasti teinkin. Noin puoli vuotta myöhemmin yrityksemme oli selvitystilassa.

Anne oli mm. tehnyt omia ostoksiaan (mm. puutarhakaluston) yrityksemme luottokortilla eikä yksikään Annen vanhoista asiakkaista ollut siirtynyt meidän yrityksemme asiakkaaksi. Kaiken lisäksi Annen koko asiakaskortisto oli harmittavasti ”tuhoutunut” hänen kannettavan tietokoneensa hajotessa. Anne olikin alle puolessa vuodessa ajanut kannattavan yrityksen konkurssiin.

Erästä entistä työkaveriani lainaten: ”Ainoa näkyvä positiivinen asia koko aikana olivat Annen uudet silikonitissit, jotka hän taisi tosin myös laittaa yrityksemme piikkiin”. 

Tarinan opetus: 

Kun joku tuntuu pahalta ja näyttää pahalta, kannattaa uskoa ulkopuolisiin asiantuntijoihin, jotka sanovat: ”tämä on paha”.