Ensivaikutelma on tärkeä

Hieman vanhempana myyntimiehenä olin saanut tehtäväkseni lähteä kouluttamaan uutta, juuri aloittanutta, myyntiedustajaamme Mikaa. Mika oli jo saanut tuotekoulutuksen yrityksemme tuotteisiin (mm. teollisuusteipit ja pakkausmateriaalit) edellisenä päivänä konttorilla ja hänelle oli annettu salkullinen näytteitä yrityksemme edustamista teipeistä ja muista pakkausmateriaaleista.

Ensimmäinen yhteinen myyntikäyntimme suuntautui Pohjois-Espoon teollisuusalueella sijaitsevaan yritykseen. Tapaaminen oli etukäteen sovittu, joten olimme paikalla hyvissä ajoin - kuten säntillisen myyntimiehen tuleekin.

Olimme liikkeellä Mikan upouudella valkoisella Alfa Romeolla, jonka Mika pysäköi saapuessamme tyhjän parkkipaikan toiselle puolelle, matalaa toimistorakennusta vastapäätä. Keräsimme autosta mukaamme kaikki tavaramme ja lähdimme kävelemään kohti toimistorakennusta. Mika painoi Alfan avaimesta auton keskuslukituksen päälle, mutta tulikin erehdyksessä painaneeksi ns. hälytysnappia, jolla Alfan sireeni alkoi huutaa hirvittävällä ujelluksella, hälytysvilkut auton joka nurkassa vilkkuen.

Hieman aikaa sählättyään, Mika sai lopulta Alfan hälyttimen hiljentymään ja auton lukittua. Kääntyessämme jatkamaan matkaamme toimistotaloa kohti, näimme kuinka talon jokaisessa ikkunassa oli useita ihmisiä katsomassa saapumistamme.

Toimistorakennuksen aulaan astuessamme Mika onnistui kompastumaan aulan kynnykseen sillä seurauksella, että hänen suuri näytesalkkunsa aukesi ja kymmeniä teippirullia levisi ympäri aulaa pyörien mikä mihinkin suuntaan. Keräilimme vielä teippirullia aulasta, kun asiakkaamme saapui paikalle todeten hymyssä suin: ”Olipa pojilla melkoinen entré”.

No, pääsimme viimein kaupan tekoon ja nolosta alusta huolimatta kaupat myös syntyivät. Tästä asiakkaasta tuli myöhemmin pitkäaikainen yhteistyökumppanimme ja kauppa tehtiin vuosien mittaan useasti – hieman vaatimattomimmilla sisääntuloilla kuitenkin.