Eräs palkintomatkamme suuntautui Sveitsiin, koska näin saatoimme vierailla päämiehemme (Hermesetas Sweeteners Ltd) tehtailla. Hermesetaksen tehdas sijaitsi Vouvry -nimisen pikkukaupungin laidalla vuoristossa.
Heti tehdasalueelle tultaessa piti opetella hengittämään ainoastaan nenän kautta, koska suun kautta hengitettäessä Hermesetaksen makea maku tunki suuhun. Tehtaassa sisällä oli todella siistiä, koska Sveitsissä kyseinen makeutusaine luokitellaan lääkkeisiin ja tuotteen käsittelyn tuli olla samalla tasolla kuin lääkkeiden.
Eniten tehtaassa sisällä kummastutti, että yhtä henkilöä lukuun ottamatta kukaan ei käyttänyt mitään hengityssuojaimia, vaikka kaikkien meidän oli tukala olla pelkästään nenän kautta hengitellen. Tämä ainoa suojaimia käyttänyt henkilö oli mies, joka kaatoi raaka-ainetta tablettikoneeseen ja peittyi jauhetta kaataessaan välillä kokonaan Hermesetsas pölyyn.
Tehtaalta meidät kuljetettiin bussilla Gstaadin vuoristokylään nauttimaan fonduesta ravintolaan, jossa sitä oli tehty yli sata vuotta - haju oli sen mukainen. Yöksi menimme Montreuxin kaupunkiin. Tietysti menimme illalla myös kapakkakierrokselle tutustumaan Montreuxin yöelämään.
Aamulla ihmettelin huonekaverini Timpan puuttumista ja muistelin hänen jääneen muutaman ranskattaren seuraan edellisenä iltana. Aamupalalla pohdimme koko porukalla, mistä lähdemme Timppaa etsimään, jos hän ei ilmesty ennen bussimme lähtöä.
No tulihan Timppa juuri parahiksi ennen lähtöämme; tytöt toivat Timpan autollaan hotellillemme. Timppa kertoi olleensa yötä Ranskan puolella ja huomanneensa vasta aamulla, että passi oli jäänyt hotelliin. Onneksi rajanylitys oli tuolla suunnalla sujuvaa eikä papereita juurikaan kyselty, mutta jännittänyt Timppaa oli kyllä.
Montreuxista matkamme jatkui Geneveen, jossa olimme päivän Tokalon Swiss Cosmeticsin vieraana. Illalla yrityksen johto vei meidät Ranskan puolelle syömään erittäin hienoon ravintolaan, jossa ruoan kanssa tarjoiltiin todella kalliita vuosikertaviinejä. Tähän olisi voinut todeta, että tarjosivat ns. helmiä sioille, sillä osa porukasta oli jo päivän pohjien seurauksena siinä kunnossa, että viinin maulla ei ollut juurikaan väliä.
Bussissa eräs reppurimme, kaivoi vielä povitaskustaan matkaevääksi ottamansa vuosikertaviinipullon, jota nautiskeli hotellille asti. Hieman hävetti päämiestemme puolesta, koska he olivat halunneet järjestää meille upean ravintolaillan huippuravintolassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.