Pingviini Rovaniemellä

Olin kerran menossa Rovaniemellä erään rennomman asiakkaan luo ja mukaani asiakaskäynnille halusi tulla tuotepäällikkömme, koska hän halusi tavata tämän tärkeän asiakkaan. Tuotepäällikkömme lensi Rovaniemelle aamukoneella ja hain hänet lentokentältä suoraan asiakastapaamiseen.

Oli talvi ja pohjoisessa pakkasta lähes 30 astetta, mutta tuotepäällikkömme oli lähtenyt Helsingistä, jossa oli vielä aamulla ollut muutama aste lämmintä. Hän oli pukeutunut upeaan Armanin tummaan pukuun ja italialaisiin nahkakenkiin eli hieman liian kevyesti pohjoisen oloihin. Ihmettelin sitä hänelle tavatessamme, mutta hän totesi vain, että lämpimällä autollahan me koko ajan liikutaan. No niinpä, ajattelin.

Asiakkaan luo mennessämme tuotepäällikkömme olisi halunnut, että olisin pysäköinyt auton aivan yrityksen oven viereen, mutta tähän en suostunut. Kunnon kauppamies kun jättää aina parhaat paikat yrityksen asiakkaille ja pysäköi oman autonsa kauas parkkipaikan reunaan. Näin siis tein nytkin ja jouduimme tarpomaan pienessä hangessa parkkipaikan läpi yritykseen.

Asiakas otti meidät iloisena vastaan ja totesi heti aluksi, että mennään ensin tuonne meidän ruokalaan pullakahville, kun kerran oikein Helsingin herroja nyt vieraaksi saadaan. Marssimme siis asiakkaan perässä yrityksen henkilöstöravintolaan, otimme itsellemme kahvit ja pullat asiakkaan kuitatessa laskun.

Istuimme pieneen kabinettiin ruokalan perälle juttelemaan niitä näitä ja tuotepäällikkömme yritti jo aloitella kaupantekoa. Asiakas tätä heti toppuuttelemaan: ”Älähän nyt hätäile poika, juodaan kaikessa rauhassa kahvit ja mennään sitten tuonne meidän osastolle keskustelemaan näistä työasioista. Pyydän palaveriin mukaan myös nuo meidän tytöt, jotka tuntevat asian tarkemmin. Eihän teillä nyt mikään kiire voi olla, kun tänne asti olette tulleet.”

Yli puoli tuntia kahviteltuamme siirryimme vihdoin yrityksen neuvottelutiloihin muutama kerros ylöspäin. Jonkun aikaa odoteltuamme saapuivat myös asiakkaan yhteyshenkilöt; kaksi keski-ikäistä naista, joista toinen erittäin puhelias ja toinen hyvin hiljainen. Palaverista tuli pitkä ja aiheesta toiseen poukkoileva. Puheliaampi naisista esitti jatkuvasti kysymyksiä ja kertoi omia havaintojaan palveluidemme toiminnasta. Pääosin kaikki palaute oli positiivista ja ainoa moite kohdistui hinnoitteluun, joka oli juuri mukanani olevan tuotepäällikön vastuulla. Tuotepäällikkö yritti kovasti puolustella hinnoittelun asiallisuutta eikä aluksi meinannut millään suostua hinnan alennuksiin, mutta huomattuaan perustelujensa ontuvan suostui hän lopulta myöntämään virheensä hinnoittelussa ja korjaamaan hintaa alaspäin.

Yli kahden tunnin palaverin päätteeksi naiset ja asiakkaani kiittelivät meitä mukavasta ja antoisasta palaverista, jossa oli vihdoin saatu poistettua viimeinenkin yhteistyön hidaste – väärä hinta.

Yrityksen ala-aulassa ulos lähtöä tehdessämme asiakkaani veti minut hihasta sivummalle ja kuiskasi minulle: ”Älä enää ikinä tuo tuota pingviiniä tänne”.

Parkkipaikan reunassa meitä odotti umpijäässä oleva auto, jonka ympärille tuiskunnut lumi oli tehnyt melko isot kinokset. Ei auttanut muu kuin ryhtyä ikkunoita raapimaan, että pääsimme taas tien päälle. Eihän minulla ollut heikkoakaan, kun olin pukeutunut lämpimästi ja jaloissani oli kunnon talvikengät. Tuotepäällikkömme sen sijaan tärisi kylmästä vieressä ja valitti vielä pitkään, että sormissa ja varpaissa ei ollut mitään tuntoa. Kyllä Siperia opettaa – totesin hänelle.

 

Kävimme yhdessä vielä muutaman asiakaskäynnin ja palautettuani tuotepäällikön Rovaniemen lentoasemalle, vein kamani Sokos hotelli Vaakunaan ja painuin kadun toiselle puolelle Ylitöihin. Tänne ilmaantui kohta myös tämän aamun tärkeä asiakkaani, jonka vietimme yhdessä mukavan illan.

"Pingviini" ei tullut enää toiste talvella Rovaniemelle ja vaihtoi hieman myöhemmin toiseen yritykseen töihin.