Menomatkamme lennolla sattui koneeseemme tuttu lentoemäntä, joka Prahaa lähestyessämme antoi minulle pienen kassin matkaevääksi: siellä oli pikkusuolaista sekä neljä pulloa kuohuviiniä.
Kentällä meitä oli vastassa tytäryhtiömme toimitusjohtaja, Peter, alle kolmekymppinen miellyttävä ja komea nuorimies. Peter kyyditsi meidät uudella työsuhde Skodallaan hotellille ja ilmoitti tulevansa noutamaan meidät illalla syömään. Hotellimme sijaitsi aivan Prahan Raatihuoneen kelloa ja nautimme sen jälkeen lentoemännän meille antamat matkaeväät idyllisessä puistossa.
keskustassa, joten majoittumisemme jälkeen lähdimme kaikki pienelle kävelyretkelle katsomaan
Illalla Peter vei meidät läheiseen hienoon ravintolaan ja kunnon isännän elkein hän viihdytti meitä jutuillaan sekä tarjosi meille koko illan. Seuraavana aamuna hän lupasi tulla hakemaan meidät hotellilta autollaan yritysvierailulle.
Aamulla Peter odotti meitä hotellin edessä sovittuun aikaan ja avasi kohteliaasti meille kaikille Skodansa ovet. Tytäryrityksemme sijaitsi hieman Prahan ulkopuolella ja maisemat olivat sillä suunnalla aika ankeat ja köyhän näköiset. Tien varrella ihmetytti liftareiden iso määrä. Peter selitti, että julkinen liikenne oli tällä suunnalla vähäistä ja ihmiset kovin köyhiä.
Tytäryrityksemme sijaitsi keskellä peltoa. Se oli komea, korkean aidan ympäröimä, kolme kerroksinen kivitalo. Sisääntuloaula oli hulppean hieno, avara ja kivilattiainen valtava tila, jossa oli vain vartijoiden pöytä sekä pieni sohvaryhmä.
Turvallisuus oli talossa selkeästi hyvällä tasolla: useita vartijoita oli ympäri talon. Vartija ilmoitti tulostamme ja pian meitä noutamaan saapui yksikönjohtaja, joka johdatti meidät hissillä toisen kerroksen työhuoneeseensa. Siellä hän kertoi yksikön toiminnasta ja selitti, että koska he tekivät yhteistyötä myös useamman pankin kanssa, ei kenelläkään ulkopuolisella ollut pääsyä varsinaisiin tuotantotiloihin. Saimme siis tyytyä yksikön toiminnan esittelyyn johtajan työhuoneessa. Työhuone oli melko pohjoismaiseen makuun aika kummallisesti sisustettu: jykevä tamminen työpöytä sekä erittäin massiivinen tamminen kymmenen hengen neuvottelupöytä nahkaisine tammituoleineen. Ikkunoissa oli valkoiset pitsiverhot.
Pitkän palaverin jälkeen Peter kyyditsi meidät hotellille, antoi kaikille meille muistoksi pienen kristalliastian ja hyvästeli meidät lämpimästi. Lähdimme kaikki pienelle ravintolakierrokselle, jonka aloitimme ruokailemalla intiimissä ulkoilmaravintolassa eräässä sisäpihalle johtavassa porttikäytävässä. Sieltä jatkoimme Vltava -joen varrella sijaitsevaan ravintolaan ja myöhemmin vielä "Euroopan suurimmaksi discoksi" itseään mainostavaan ravintolaan Kaarlensillan kupeessa. Diskon aulanarikassa oli hieman erilainen tsekkiltunnelma: ”kyltein kehotettiin jättämään aseet ja veitset narikkaan.
Diskossa oli mainio toiminnallinen idea; mitä korkeammalle kerroksiin nousi, sitä korkeammaksi melutaso yltyi ja musiikin rytmi kiihtyi. Ylimmässä kerroksessa soitettiin todella kovalla volyymillä pelkkää teknoa ja valaistuksena olivat vain strobovalot. Pitäydyimme siis istumaan pääosin vain ensimmäisessä kerroksessa, jossa pystyi vielä keskustelemaan.
Seuraava päivä oli kotimatkapäivä ja koko aamupäivän naispuoliset matkakumppanini käyttivätkin shoppailuun. Tästä seurauksena heillä oli kaikilla valtava määrä erilaisia kasseja ja pusseja, joita piti ennen koneeseen nousua sulloa sisäkkäin.
Matka oli kaiken kaikkiaan mukava sekä syvensi ja helpotti osaltaan luottamuksellista yhteistyötämme asiakasyrityksemme kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.