Vielä 90-luvulla oli useilla hotelleilla tapana järjestää arki-iltoina yöpyville vakioasiakkailleen asiakasiltoja, toisinaan jopa ohjelmallisia sellaisia.
Kokkolan keskustassa toimi tuolloin maineikas myyntimieshotelli Sokos Hotelli Vaakuna. Täällä myyntimiehet oli huomioitu aivan erityisen hyvin: parkkihalli oli tilava ja valoisa, huoneen hintaan kuului illallinen, sisään kirjautuessa sai tuoreen iltapäivälehden ja huone sijaitsi omassa rauhallisessa siivessään, johon ravintolasta oli oma erillinen sisäänkäyntinsä. Vakiovieraat oppivatkin nopeasti tuntemaan toisensa, kun usein törmäsivät toisiinsa täällä myyntimiessiivessä ja viihtyivät hyvin yhdessä.
Eräänä alkusyksyn iltana hotellin johtaja vei kaikki sinä iltana yöpyvät vakioasiakkaansa Kokkolan metsässä sijaitsevalle huvilalle, jossa oli järjestetty Paintball -kilpailu. Osallistujat jaettiin neljän hengen ryhmiin, jotka taistelivat toisiaan vastaan (kaksi ryhmää kerrallaan) värikuula-asein rajatulla alueella. Ryhmän tehtävänä oli varastaa toisen ryhmän lippu ja se kumpi tässä onnistuisi olisi voittaja.
Kaikilla osallistujilla oli päällään haalarit, kypärä ja kasvosuojus ja koska värikuula-aseet olivat melko tehokkaita, oli suositus ettei alle 10 metrin päästä saisi ampua. Osuman saanut joutuisi myös heti pois pelistä ja hänen pitäisi poistua pelialueelta.
Kun meidän ryhmämme peli alkoi ja jäin itse taisteluparini kanssa puolustamaan lippuamme ja toinen taisteluparimme lähti kaappaamaan kilpailijoittemme lippua. Ilta oli jo hämärtynyt ja siinä pusikossa vihollista väijjyessäni kuulin sivultani rasahduksen, käännähdin ja ammuin kiven takaa kurkkivaa vihollista. Matkaa ei ollut kuin alle 5 metriä, joten tämä kilpailija lennähti osumasta pusikkoon selälleen karmeasti kiroten. Olin osunut hotellinjohtajaa keskelle otsaa, suoraan kypärän ja kasvosuojuksen väliseen paljaaseen kohtaan.
Seuraavana aamuna hotellista ulos kirjautuessani hotellinjohtaja tuli näyttämään otsaansa "tarkka-ampujalle", kuten hän minua nimitti. Hänen otsassaan oli selvä punainen läikkä, joka oli jo muuttumassa mustelmaksi.
Usein Kokkolan Vaakunassa yöpyessäni hotellinjohtaja muistutti minua tästä tapahtumasta kutsumalla minua vielä pitkään "Tarkka-ampujaksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.