Pitkää ja raskasta lentomatkaan varten oli myyntisihteerimme tilannut etukäteen lentomatkalle meille jokaiselle yhden kuohuviinin ja kolme vahvaa paukkua. Tilauksessa oli kuitenkin joku mennyt hieman pieleen - se selvisi meille myöhemmin lennolla.
Koneeseen astuessamme ihmettelimme hieman ystävällisen lentohenkilökunnan uteliaita katseita ja keskinäistä supattelua. Kun pääsimme ilmaan syykin selvisi: meille oli jokaiselle tilattu yksi pullo kutakin laatua. No lennosta tuli vähintäänkin hilpeä, sillä jo tilatuista juomista lentoyhtiö suostui hyvittämään palautuksena vain kuohuviinit - kaikki muu piti siis juoda pois lennon aikana. Koneessa oli siis melkoisen hilpeä tunnelma, kun tarjosimme juomia koko koneelle.
Saavuimme New Yorkiin yöllä ja majoituimme hotelliin aivan Central Parkin reunalle. Huoneeni sijaitsi kerroksessa 124 joten ajattelin näkymien olevan mahtavat - mutta eiväthän ne sitä olleet: vastapäinen talo oli ainakin yhtä korkea ja näkymää puistoon ei ollut.
Jaoin huoneen vanhemman seniorimyyjämme Aimon kanssa. Varoittelin Aimoa ulos lähtiessämme, että ottaa mukaan vain sen verran rahaa, kuin aikoo sinä iltana tuhlata, ettei mahdollinen taskuvaras vie kaikkea.
Itse tulin hyvissä pienen baarikierroksen jälkeen nukkumaan, mutta Aimo jäi vielä muutaman muun seniorin kanssa iltaa istumaan.
Yöllä heräsin siiten, että Aimo rymysi huoneeseen naisen kanssa. Aimo sanoi huonolla englannillaan tälle rakkauden ammattilaiselle: "It's my boy. Let him sleep". Naisen ihmetellessä, kuinka isukki kehtaa raahata naisia huoneeseen, jossa oma poika nukkuu, Aimo vastasi huonolla englannillaan vain: That´s how we russians do". Onneksi minulla on hyvät unenlahjat ja sain nukuttua.
Aamulla Aimo selitti hieman suivaantuneena: "se huora vei ilmeisesti melkein kaikki mun rahat lompakosta, kun sanoin että ota tuosta sovittu hinta. Jäljelle jäi vain muutama dollarin seteli". Aimohan ei ilman silmälasejaan nähnyt mitä seteleitä nainen oli lompakosta ottanut. New Yorkin matkamme aikana vielä kaksi muutakin naista tyhjensi Aimon lompakon.
Matkan aikaan sattui myös kollegamme Tapion syntymäpäivä. Edellisenä vuonna oli ensimmäisen kerran valittu Miss Amerikaksi tumma nainen: Vanessa Williams. Lähikaduilla päivysti upea nainen, joka näytti kovasti samannäköiseltä ja tältä Tapio oli useana iltana jo yrittänyt ostaa seksiä, mutta hinta oli hänestä liian korkea. Keräsimme siis porukalla synttärikolehdin ja kerroimme ko. naiselle, että haluamme järjestää kaverillemme synttäri yllätyksen.
Tapion nukkuessa menimme huoneeseen, nainen riisuutui ja hyppäsi Tapion päälle hajareisin laulaen samalla "Happy Birthday". Tapio heräsi hämmästyneenä ja ilahtui kovasti lahjastaan: "Menkäähän pojat pois, meillä on vähän tekemistä"...
New York oli kokemuksena hauska ja opettavainenkin. Ravintoloita oli moneen makuun ja meno paikoin villiäkin. Eräässä paikassa näimme kuinka nopeasti paikalliset järkälemäiset järjestysmiehet poistivat ravintolassa tapelleet miehet kantamalla heidät juoksujalkaa pihalle.
Eräänä iltapäivänä menimme lounasristeilylle Hudson joelle ja poikkesimme katsomassa Vapauden Patsasta Liberty Islandilla. Myöhemmin Manhattania kiertäessämme näimme myös Empire State Buildingin sekä World Trade Centerin kaksoistornit, jotka silloin olivat vielä pystyssä.
Viimeisenä iltana New Yorkissa ahtauduimme kaikki kuusi kaverusta keltaiseen Checker -taksiin ja sanoimme kuskille, että vie meidät johonkin jazzklubille. Hieman arvelutti, kun auto suuntasi kohti Harlemia (80-luvulla se oli vielä öisin valkoisille vaarallinen paikka), mutta vei meidät legendaariselle "Blue Note -klubille". Olimme koko iltana ainoat valkoihoiset klubilla, mutta meno oli mahtavaa ja tunnelma välitön. Useat ihmiset kävivät kysymässä, mistä olemme kotosin ja Suomi oli monelle melko tuntematon. Muusikkoja ja bändejä oli illan aikana useita, mutta upeita ja taitavia kaikki - vanhaa jazzia koko ilta. New Yorkin matkamme ainoa valkoihoinen taksikuski sattui paluumatkalle, mutta hän tuntui olevan aivan sekaisin jostain muusta kuin viinasta. Hotellille pääsimme kuitenkin.
Seuraavana päivänä matkustimme bussilla pääkaupunkiin Washingtoniin. Matkalla pysähdyimme ainoastaan kerran pikaisesti syömään New Jerseyn puolella. Matkakaverini Aimo tinttasi bussimatkan aikana yli puoli litraa Pernodia ja nukkuikin sitten mukavasti loppumatkan. Hotelliin kirjauduttuamme muu porukka lähti vielä illalla tutustumaan Washingtonin yöhön. Se oli hätkähdyttävä kokemus, sillä illalla ulkona ei juurikaan liikkunut muita valkoihoisia.
Seuraavana päivänä Washingtonissa teimme kierroksen Capitol-kukkulalla ja katselimme muita nähtävyyksiä ennen lentoamme kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.