Hieman huonompi aamu

Tämä tarina tapahtui -90 luvun alussa eräänä lokakuisena aamupäivänä. Olin saapunut myöhään illalla pimeässä ja vesisateessa Kuopioon - tapojeni mukaisesti Hotelli Puijonsarveen yöksi. Kaupungilla olin viettänyt mukavan illan myyntimieskavereitteni kanssa ja lopuksi olimme päätyneet Hotelli Puijonsarven yökerhoon, jossa ilta venyi pitkälle aamuun. Onneksi olin kuitenkin älynnyt siirtyä limulinjalle jo heti puolen yön jälkeen.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen aamulla puhelinherätykseen herätessäni, katsoin väsyneenä hotellihuoneeni ikkunasta pihalle ja näin Opel Omegani paksun valkoisen kuuran peitossa ja parkkipaikka ympärillä kiilteli liukkaana kuin luistinrata. Autossani oli alla todella leveät matalaprofiilirenkaat, mutta luonnollisesti vielä kesä sellaiset. Edessä olisi siis haastavaa etenemistä liukkailla teillä.

Aamupalan nautittuani, kuittasin itseni ulos hotellista ja kannoin tavarani autolle. Ovi oli luonnollisesti aivan umpijäässä, mutta lukkoa ja avainta käsin lämmittämällä se aukeni kuitenkin hillityllä repimisellä ilman tiivisteiden rikkoutumista. Kun laitoin moottorin tulille se kävi kuin poljettava ompelukone: vettä ilmeisesti bensan seassa. Annoin Opelin röpötellä ja ryhdyin etsimään jääskrabaa ja harjaa takakontista. Löytyiväthän ne sentään onneksi. Ikkunat olivat kovassa ja paksussa jäässä edellisen illan vesisateen jäljiltä, mutta sain lopulta raavittua kaikki ikkunat auki jäästä.

Nyt matkaan, sillä asiakastapaamiseen oli jo pikkuhoppu. Autoni kävi edelleen röpöttämällä, joten painelin aina valoissa seisoessani reippaasti kaasua ja eräästä valoristeyksestä vauhdikkaasti liikkeelle lähdettyäni, huomasin liikenteenjakajan merkin takana pistoolitutkan kanssa seisovan poliisimiehen. Pienen matkan päässä minut oli vastaanottamassa toinen poliisimies, joka viittoili minut tien sivuun. ”Ajokortti ja rekisteriote mukaan ja tuonne Saabin takapenkille”. Jätin Opelin röpöttämään tyhjäkäynnillä ja tallustelin poliisiautolle.

Saabin takapenkillä istuessani yritin selittää poliiseille: "Enhän minä muuten olisi lähtenyt valoista niin kovaa, mutta kuten huomaatte autoni ei oikein käy kunnolla ja tarvitsen pikaisesti jäänestoa tankkiin". Tällä kertaa poliisit olivat ymmärtäväisiä ja selvisin huomautuksella pienestä ylinopeudesta. Sain vielä mukaani neuvon, että seuraavan mäen päällä olevalta huoltoasemalta jäänestoa löytyisi varmasti.

Poikkesin siis pikaisesti tankkaamaan ja lurautin samalla tankkiin asemalta ostamani pullollisen Masinolia. Nyt pääsin vihdoin matkaan ja saavuin asiakkaan luo vain muutama minuutti etuajassa, oman mittapuuni mukaan siis aivan viime hetkellä. Kiiruhdin yrityksen aulaan ja tiedustelin henkilöä, jota olin tullut tapaamaan. Vastaanoton naamatuttu nainen sanoi minulle: ”Hän myöhästyy hieman, hänen miehensä kuoli viime yönä”.

Melko apeilla mielin odottelin tätä hyvin pitkään tuntemaani vanhaa asiakastani saapuvaksi. Asiakkaani saapui vartin myöhässä ja valitteli myöhästymistään, joka johtui siitä että sairaalassa oli mennyt myöhään. Kerroin kuulleeni jo tapauksesta ja esitin suruvalitteluni. Asiakkaani halusi ehdottomasti pitää kiinni alkuperäisestä tapaamisestamme ja sen agendasta, joten menimme hänen työhuoneeseensa käymään läpi normaalit kauppakuviot. Kauppaakin syntyi, mutta en oikein osannut siitä iloita, sillä mieleni oli ulos lähtiessäni apea myötätunnosta asiakastani kohdanneen suuren surun johdosta.

Tällaista aamua en toivo kenellekään toiselle reppurille.