Eräällä esimiehelläni oli tapana kutsua oma
myyntiryhmänsä usein joko kotiinsa tai johonkin ravintolaan yhdessä
vapaamuotoiseen palaveriin, jonka tärkeimpänä tehtävänä oli yhteishengen
luominen ja yhteinen hauskanpito.
Näissä yhteisissä tapaamisissamme oli sisäisenä sääntönämme,
että aina kun uusi henkilö saapui paikalle, kaikki jo paikalla olevat ottivat snapsin,
jota kutsuimme oman ryhmämme sisäisessä slangissamme Tölpöksi. Tästä
seurasi, että kaikkien lopulta saavuttua paikalle olivat isäntä (=esimieheni)
ja ensimmäinen vieras ottaneet viimeisen reppurin saapuessa jo 6-8 snapsia ja
olivat siis pienessä ajassa jo melkoisesti pohjia nauttineita.
Tämän tapamme tietäen sovimme kerran risteilyllä etukäteen
Silja Linen laivan ravintolassa, että aina kun pöytäämme tilataan snapseja,
vain esimiehellemme tuodaan viinaa ja muille puhdasta lähdevettä.
Ehdin ravintolan pöytään ensimmäisenä esimieheni
kanssa ja otimme ensimmäiset tölpöt – minulle siis vain vettä. Seuraavan reppurimme
saapuessa otimme taas töpöt ja esimiehemme sai siis taas ainoana snapsilasissaan
raakaa viinaa. Näin jatkui aina siihen asti, kun me kaikki kahdeksan
myyntiryhmän jäsentä olimme paikalla. Viimeisenä tullut kauppamies ehdotti,
että otetaan vielä kolme snapsia kullekin riviin, hän kun on vähän muita
jäljessä. Näin myös tehtiin.
Viimeisiä snapseja kurkkuihimme kumotessamme
esimiehemme rupesi jo vilkuilemaan meitä epäilevänä: ”Ei perkele, pojat. Tehän
taidatte jotenkin vedättää minua?”
No, eihän me tunnustettu mitään ja jatkossa siirryimme
kaikki olut & lonkerolinjalle. Esimiehemme väsähti tuona iltana varsin poikkeuksellisesti
meitä muita aikaisemmin, vaikka olimmekin kaikki nautiskelleet juomia aivan samaan
tahtiin – eräs kuitenkin meitä muita enemmän.
Seuraava aamu Tukholmassa ei kuitenkaan ollut meille kenellekään
se kevään paras aamu, mutta sehän onkin jo toisen tarinan arvoinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.