Viihdyttäjä Nipa

Pitkän myyntimiesurani aikana minulla on ollut lukuisia kollegoja, joista moni on tässä blogissani jo esiintynytkin. Muutama työkavereistani on kuitenkin aivan oman tarinansa arvoinen. Yksi tällainen on ehdottomasti Nipa.

Aloitimme Nipan kanssa suunnilleen samoihin aikoihin -80 luvun alussa yrityksessä, jonka tuotantolaitos sijaitsi Turussa. Meidät komennettiin työsuhteen aluksi tehtaalle kahden päivän tuotekoulutukseen. Kuittasimme kumpikin pääkonttorin kassalta matkaennakkoa hotellihuoneen hinnan ja päivärahojen verran.

Lähdimme Helsingistä aikaisin aamulla Nipan kanssa uudella työsuhde Golfillani kohti SuomenTurkua. Matkalla ehdimme jutella niitä näitä ja miettiä tulevaa koulutustamme. Nipa ilmoitti jo ennen Turkua, että näin kaunista kesäpäivää ei pitäisi viettää toimistolla, vaan pitää pyrkiä mahdollisimman nopeasti suoriutumaan tästä päivästä, jotta ehdimme ajoissa Aurajoen rantaan kesäterassille nauttimaan kylmistä juomista.

Tehtaalle saavuttuamme meille oli kuitenkin suunniteltu tiukka päiväohjelma, jonka aikana saimme tarvittavan perusteellisen tuotetuntemuksen myytäviin tuotteisiin. Pääsimme lähtemään konttorilta vasta neljän jälkeen ja Nipa ilmoitti heti autoon päästyämme: ”Aja keskustaa ristiin rastiin, niin löydetään Alko. Pitää hakea vähän juotavaa.” Näin siis teimme. Ajoin keskustaa ristiin rastiin ja aina kadun kulmassa Nipa kurkotti ulos ikkunasta näkyisikö Alkon vihreää kylttiä. No löytyihän se lopulta ja Nipa sai juomansa.

Suunnistimme Marina Palace hotelliin, josta myyntisihteerimme oli varannut meille huoneet. Hotelli oli silloin Turun parhaimman ja kalleimman hotellin maineessa. Tavarat pikaisesti huoneeseen ja terassille. Jonkun aikaa terassilla istuttuamme kävimme hotellin ravintolassa syömässä ja jatkoimme pienelle ”Turku by night” -kierrokselle keskustan ravintoloihin ja hauskaa oli. Puolen yön maissa palailin hotellille, koska seuraava päivä oli taas koulutuspäivä ja myös lääkärintarkastus. Nipa jäi vielä jatkamaan Turun ravintoloihin ja yökerhoihin tutustumistaan.

Aamulla minun ei tarvinnut Nipaa herätellä, hän kun ei ollut nukkunutkaan. Aamupalan jälkeen maksoin hotellin, mutta Nipa oli yöllä törsännyt kaikki rahansa, myös matkaennakot, joten hän pyysi lähettämään oman huoneensa laskun yritykseemme.

Tehtaalle päästyämme aamumme alkoi lääkärin tulotarkastuksella. Vastaanotolla oli siis kaksi väsynyttä, toinen hieman ja toinen erittäin paljon viinalta haisevaa myyntimiestä. Lääkäri piti pienen puhuttelun alkoholin vaaroista, mutta antoi muuten terveen paperit. Loppukoulutus sujui hieman uneliaissa ja väsyneissä tunnelmissa. Kotimatkalla Nipa nukkui ja minä ajoin meidät Helsinkiin.

Myöhemmin Nipa sai johdolta hieman pyyhkeitä, kun hotellilasku viimein saapui konttorille ja esimiehemme hyväksyttäväksi. Silloin Nipa oli kuitenkin jo osoittautunut huippumyyjäksi, mutta erikoiseksi sellaiseksi. Nipa oli sydämellinen ja mukava seuramies, jonka kanssa ei koskaan tullut aika pitkäsi - tarinaa ja tapahtumia piisasi.  

Yksi Nipan bravuureista oli laulaa biisi ”Mamy Blue” ja säestää kitaralla, aina kun se vain oli mahdollista. Nipa oli saanut viihdyttäjän oppinsa kulkemalla Eemelin mukana keikoilla. Monet Nipan jutuista olivatkin peräisin tältä ajalta ja hänen esiintymisensä oli puhdasta Stand-Up komiikkaa ennen kuin sellaista Suomessa tai maailmalla edes tunnettiinkaan.

Nipa oli urheilutaustansa takia myös uskomattoman hyväkuntoinen mies: Nipa saattoi tehdä useita kymmeniä etunojapunnerrusta lyöden kädet ilmassa yhteen punnerrusten välillä ja laulaen samalla Mamy Blueta.

Eräässä saunaillassa hän teki alasti kymmeniä etunojapunnerruksia jalat ylhäällä seinää vasten ja käsiä aina punnerrusten välillä yhteen lyöden. Tähän ei tietääkseni moni pysty. Tuon saunaillan lopuksi hän otti myyntijohtajaamme kiinni molemmista korvista ja pussasi tätä moiskauttaen keskelle otsaa.

Nipa vaihtoi työpaikkaa aika nopeasti tämän jälkeen ja jäin sellaiseen käsitykseen, että hän lähti omasta pyynnöstään suivauduttuaan jostain myyntijohtajallemme.

Moneen vuoteen en kuullut Nipasta mitään, mutta erään kerran pyysin Nipan esiintymään yrityksemme asiakastilaisuuteen. Tämä oli virhe, sillä Nipa ei tullessaan ollut aivan  parhaassa esiintymiskunnossa, vaan oli nauttinut liikaa laulujuomia. Jouduinkin ikäväkseni lähettämään Nipan kotiin kesken illan, eikä yrityksemme toimitusjohtaja kovin mielellään olis maksanut Nipan myöhemmin lähettämää laskua esiintymisestään.

 

Kerran muistan Nipan kertoneen tapauksesta, kun hänen tyttärensä kuuli autossa matkustaessaan viisasten kerhon tietokilpailukysymyksen: Kenellä historian henkilöllä ei ollut napaa? Tytär vastasi tähän heti: ISÄLLÄ!*
Näin siksi, ettei Nipalla ollut napaa koska se oli jossain leikkauksessa aikoinaan poistettu.

*Toinen oikea vastaus tähän edellä mainittuun tietokilpailukysymykseen on Aatami eli Jumalan luoma ensimmäinen ihminen.