Valmistuttuani Kauppaopistosta 80-luvun alussa, en saanut heti vakituista koulutustani vastaavaa työtä, mutta pääsin onneksi kesäapulaiseksi, silloin Fiat ja Lancia -autoja maahantuovan, Autonovo Oy:n markkinointiosastolle.
Jaon huoneen markkinointipäällikkö Villen kanssa. Ville oli pieni ja hieman pyöreä mies, jolla oli punainen kokoparta. Hänen punaiset hiuksensa olivat yleensä sekaisin kuin Röllipeikolla ja puhe rauhallista savon murretta. Puheen rytmi kuitenkin muuttui hetkessä, jos paikalle tuli italialaisia vieraita tai puhelu pääkonttorilta - sujuvasti italiaa puhuessaan Villen kädet viuhtoivat kuin ainakin italialaisilla ja puhetta pulppusi ihan taukoamatta.
Yhden kesän aikana Ville opetti minulle paljon markkinoinnista ja oli henkilönä mukava, sydämellinen ja hauska. Töihin tullessaan Villellä oli tapana ottaa kaapistaan iso kasa sekalaisia papereita ja levittääne tasaiseksi matoksi työpöydälleen. Sen jälkeen hän kävi kaikessa rauhassa juomaan aamukahviaan ja lukemaan päivän Hesaria. Työpäivän päätteeksi hän kasasi kaikki paperit yhteen kasaan ja tunki ne takasin kaappiin - eikä niitä ollut päivän aikana tarvittu kertaakaan, vaan ne olivat lähinnä rekvisiittaa.
Villen luona vierailivat usein Fiatin rallitiimiin jäsenet, joista tunnetuimpana oli silloin Lancialla kilpaa ajava Markku Alén. Hänen uutta työvälinettään, Lanciaa, pääsimme kimpassa ihastelemaan ja ihmettelemään; Markulla ei pitkänä miehenä ollut mitkään juhlavat tilat kuskin paikalla, italialaisilla mitoilla tehdyssä autossa.
Minun päätyöni oli raportoida kilpailijoiden markkinointitoimenpiteistä emoyhtiölle Fiat Auto Spa:lle Italiaan. Päivittäin selaisin läpi kaikki tärkeimmät Suomessa ilmestyvät päivälehdet ja leikkasin niistä irti kaikki eri automerkkien mainokset. Mainoksista tein koosteen merkeittäin ja käänsin tekstit englanniksi - tämä lähetettiin Fiatin pääkonttorille Italiaan.
Eräänä aamuna tätä lehtileike hommaani tehdessäni, tuli huoneeseemme toimitusjohtajamme, joka minut nähdessään alkoi heti huutaa kovaan ääneen: "Täällä se vaan kesäapulainen lehtiä lukee, eikö olisi jotain ihan oikeitakin hommia?". Mietin jo korvat punaisina, kuinka tästä selvitään, kun markkinointijohtajamme Ismo tuli paikalle parahiksi puolustamaan minua ja oikaisemaan toimitusjohtajamme virheellisen käsityksen.
Yksi hommani oli tehdä johdolle tilastoja myynnin kehityksestä merkeittäin ja tehdä niistä graafisia esityksiä myyntikäyrineen. Koska tuolloin ainoa vaihtoehto esittää graafeja oli tehdä ne läpinäkyvälle kalvolle piirtämällä ja käyttää esityksessä piirtoheitintä. Graafeja piirtäessäni tarvitsin alle avuksi millimetripaperin, jotta graafit olisivat oikeassa skaalassa. Ville opasti minua valitsemaan oikeat mitat (hieman eri mittayksikkö pysty- ja vaaka-akseleille) kulloinkin tarvittavaan tilastoon - näin käppyrät saatiin näyttämään paremmilta.
Vale, emävale, tilasto - tämä tuli siis todistettua.
Tuolle kesälle sattui myös uuden Fiat mallin lanseeraus. Fiat Panda oli tulossa Suomeen ja auton tunnettuutta parantaaksemme ajelimme viikonpäivät toisen kesäapulaisen kanssa ympäri Helsingin keskustaa avo-Pandalla; vuoropäivinä toinen ratissa ja toinen Panda-pukuun pukeutuneena vilkuttelemassa avoimesta katosta ihmisille vieressä istujan penkillä seisten.
Kesän aikana pääsin myös kokeilemaan ensi kertaa puhelinmyyjänn kykyjäni, kun vanhasta Zastava -mallit piti saada myytyä jälleenmyyjille ympäri Suomen. Tämä oli haasteellinen tehtävä, koska maahantuojan varastoon jäljelle jääneet autot olivat väreiltään luonnollisesti niitä vähiten halutuimpia.
Kesä päättyi ja jouduin lopettamaan kesätyöni Autonovolla. Mukavia muistoja jäi paljon ja Ville oli ajatuksissani mukana vielä pitkään, vaikka emme koskaan myöhemmin enää tavanneetkaan. Lähtöäni seuraavana päivänä menin naimisiin ja muutama vuosi tämän jälkeen meille syntyi esikoinen, jonka ristimme Villeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.