Tämä tarina tapahtui aivan 90-luvun alussa Kuopiossa. Myyntisihteerimme ei ollut saanut minulle varattua huonetta Hotelli Puijonsarvesta, vaan oli varannut minulle huoneen huomattavasti kalliimmasta Arctia hotellista (nykyisin Scandic Hotel Kuopio). Vaikka olisinkin halunnut Hotelli Puijonsarveen, oli tämä hotelli siinä mielessä hyvä valinta, että olin viemässä asiakkaitani lounaalle vastapäätä sijaitsevaan huippuravintolaan nimeltä Musta Lammas.
Tullessani illalla hotellille huomioni kiinnittyi aivan oven eteen, lipan alle, pysäköityyn uuden malliseen urheilu Mercedekseen, joka oli Ruotsin rekisterissä. Ihmettelin, kuinka joku moiseen paikkaan voi autonsa jättää.
Kirjauduin hotelliin ja painuin huoneeseeni. Koska ilta oli aluillaan, ajattelin mennä hotellin aulabaariin ja myöhemmin jonnekin kaupungille syömään. Baari oli tuohon aikaan aivan tyhjä asiakkaista, eikä ravintolassakaan istuskellut kuin muutama asiakas. Ajattelin tämän johtuvan hotellin ja ravintolan hintatasosta, joka oli kummassakin Kuopion kalleinta.
Tilasin baarimikolta keskioluen ja nautiskelin sitä yksikseni, kun viereeni ilmestyi ikäiseni romanimies kysyen: "Saanks mie liittyä siun seuraan?". Kun vastasin tähän myöntävästi romanimies istahti viereiselle baarijakkaralle, laski baaritiskille Mobiran Cityman -puhelimen (Mobiraan oli tuolloin vain harvoilla varaa) ja tilasi baarimikolta itselleen oluen sanoen: "Tuohan tälle miun kaverillekin mitä hää vaa ikinä tahtoo".
Istuskelimme siinä kahdestaan niitä näitä jutellen ja tämä Allaniksi esittäytynyt romanimies kertoi hotellin edessä seisovan auton olevan hänen. Lisäksi hän kertoi varanneensa hotellista koko kerroksen sukunsa käyttöön. Siinä baaritiskillä istuskellessamme Cityman pärähti aina välillä soimaan ja kuulin vierestä, että hevoskauppoja siinä tehtiin - aika isoista summista. Allan kertoi asuvansa sekä Suomessa, että Ruotsissa ja tekevänsä kauppaa kilpahevosilla. Pian Allanin sukulaisia tuli ravintolaan ja katseltuaan liki tyhjää ravintolaa tuli Allanin vaimo hakemaan miestään baarikierrokselle. Allan ei halunnut lähteä mukaan, mutta lykkäsi vaimonsa käteen pari tuhatta markkaa sanoen: "Älä tänään tuhlaa enempää". Osa romaneista poistui tutustumaan Kuopion yöelämään, mutta muutamat vanhemmat henkilöt jäivät ravintolaan ruokailemaan.
Siinä baarituoleilla istuessamme viereemme tulivat Allanin lapset - tytär (n. 8v) veljensä (n.5v) kanssa. Lapset tilasivat baarimikolta limut. Maksun hetkellä tyttö kaivoi taskustaan rullan sadan markan seteleitä ja maksoi limut yhdellä niistä.
Istuimme koko illan Allanin kanssa ja hän oli todella mukava seuramies. Illan aikana hän teki ainakin kahdet hevoskaupat ja neuvotteli muutamasta muustakin. Missään vaiheessa iltaa Allan ei halunnut, että minä maksan omat tai hänen juomansa, vaan halusi ehdottomasti tarjota minulle koko illan. Seuraava päivä oli työpäivä, joten päätin lähteä ajoissa nukkumaan, kiittelin Allania tarjoiluista ja mukavasta seurasta.
Kyllä hevoskauppa on varmasti kannattavaa, muistin ajatelleeni, kun illalla kömmin omaan punkkaani hotellihuoneessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.