Jos esität kenelle tahansa satunnaiselle vastaantulijalle kysymyksen: ”Miltä
näyttää myyntimies?”, saat arvatenkin vastauksen, jossa mainitaan joko sana ”siisti”
tai ”tyylikäs”. Nykyään myyntimiehet toki pukeutuvat jo paljon vapaammin kuin
minun aloittaessani myyntimiesuraani, mutta edelleen nuo pari sanaa pätevät
suurimpaan osaan myyntimiehiä. Valitettavasti eivät kuitenkaan enää kaikkiin.
Itselleni oli myyntihommia aloittaessani aivan päivän selvää, että siisti
pukeutuminen kuuluu työnkuvaan. Aloittaessani 80-luvun alussa monikansallisen
amerikkalaisyhtiön palveluksessa sain kuitenkin tutustua hieman tiukempiin pukeutumisohjeisiin,
kuin olin osannut edes etukäteen kuvitella. Yrityksen tiukka pukeutumisohje
myyntimiehille kuului: valkoinen kauluspaita ja hillitty solmio, puku tai ainakin
puvun takki ja suorat housut, kengät joko mustat tai ruskeat ns. pukukengät. Hiukset
tuli olla lyhyet, eikä partaa tai viiksiä saanut olla. Yritys antoi myös kaikille myyntimiehilleen
ns. lentolaukkumallisen myyntisalkun – mustaa nahkaa luonnollisesti.
Sen verran kapinoin nuorena muiden kollegoitteni kanssa firman politiikkaa
vastaan, että annoimme viiksiemme silloisen muodin mukaisesti kasvaa. Tästä
syytä esimieheni irtisanoi minut ja kollegani usein myyntikokouksessa kännipäissään,
mutta perui kuitenkin irtisanomisensa heti seuraavana aamuna ja otti meidät takaisin
vanhoina työntekijöinä.
Tuota amerikkalaisyrityksen pukeutumisohjetta noudatin tiukasti yli 10
vuotta, vaikka vaihdoin yritystä useampaan kertaan. Ainoan poikkeuksen tein
mennessäni tiettyihin yrityksiin, joissa tiesin asiakkaani aina pukeutuvan
rennosti farkkuihin ja villapaitaan tms. Näitä asiakkaita varten pidin
autossani aina mukana siistiä villatakkia, jonka vaihdoin puvun takin tilalle,
jättäen kuitenkin kauluspaidan villatakin alle. Toisinaan jätin solmion
kaulaan, mutta toisinaan menin jopa ilman solmiota.
Lenita Airiston aikanaan antamaa paria perusohjetta herrasmiehille olen
myös aina noudattanut: tummat, mieluiten kenkien väriset sukat ja solmion tulee
olla 100 % silkkiä. Sillkisolmioita taitaa nytkin löytyä kaapistani hieman toista sataa.
Valkoisen kauluspaidan vaihdoin työpukeutumisessani värikkääseen vasta
90-luvulla ja silloinkin käytin vain hillittyä vaalean sinistä. Vasta 2000-luvulla
olen ruvennut käyttämään myös muun värisiä kauluspaitoja, mutta edelleen pysyn
hillityllä linjalla, enkä suosi räikeitä värejä tai voimakkaita kuvioita.
Siisti myyntimies käy luonnollisesti myös leikkauttamassa hiuksensa
riittävän usein. Oma vakioparturini Anneli on leikannut hiuksiani kohta 40
vuotta, mallia tosin hieman muuttaen.
Nykyään myyntimiehen tunnistaminen katukuvasta ei ole enää niin helppoa
kuin ennen, mutta voin paljastaa sinulle
yhden selkeän tuntomerkin, josta tunnistat myyntimiehen: se on oikean jalan
kenkä.
Jokaisella myyntimiehellä oikean jalan kengän kanta on selkeästi vasemman
jalan kengän kantaa kuluneempi. Ai miksi asia on näin? No, tietysti siksi, että
myyntimies viettää paljon aikaa auton ratissa ja kaasujalan kantapää kuluu
eniten. Tsekkaapa vaikka itse, kun seuraavan kerran näet myyntimiehen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.