Oli tammikuun loppu ja yrityksemme myyntikokouksen järjestelyt ja paikka oli pidetty meiltä kaikilta visusti salassa. Saimme käskyn saapua eräänä torstaiaamuna lentokentälle josta lentäisimme myöhemmin ilmoitettuun paikkaan Suomessa.
Kentällä meille kaikille jaettiin lentoliput Rovaniemelle ja astuimme koneeseen. Rovaniemellä meitä oli vastassa kipakka pakkanen, mutta kävelimme kentältä suoraan lämpimänä odottavaan linja-autoon. Matkustimme pienen matkan läpi talvisen ja runsaslumisen kaamosmaiseman paikkaan, joka sijaitsi todella kaukana kaikesta. Olimme saapuneet "Onnellisten saarelle" Kymijoen yli johtavan riippusillan toiseen päähän.
Majoituimme tähän korpihotelliin ja heti saatuamme huoneet kokoonnuimme aulaan pukemaan päälle turkishaalarit, lämpimät rukkaset ja paksut talvisaappaat. Lähdimme ulos ja siellä meitä odotti pitkä rivi moottorikelkkoja. Saimme aluksi pikaisen opetuksen kelkan hallintalaitteista ja lähdimme ajamaan pitkässä letkassa Kemijokea alaspäin. Jossain vaiheessa tulimme pienelle järvelle, jossa kukin sai kokeilla kelkkansa nopeutta sekä harjoitella sen hallintaa.
Hetken järvellä harjoiteltuamme ja muutaman kelkan hangesta kaivettuamme, jatkoimme matkaa useita kilometrejä läpi metsäisen maiseman kunnes vastaan tuli lappalaiskota. Kodan vieressä lapinpukuun sonnustautunut saamelaismies höpötteli omiaan ja hakkasi noitarumpuaan kutsuen meidät sisälle hämärään ja savuiseen kotaan. Siellä hän teki meille "lapintaikojaan" ja tarjoili jokaiselle omaan kuksaan vahvaa viinaa.
Hetken aikaa kodassa vietettyämme lähdimme kävelemään lyhtyjen reunustamaa polkua kaukana häämöttävää mökkiä kohden. Mökillä meille oli tarjolla ruokaa ja juomaa sekä sauna lämpimänä kaikkia halukkaita varten. Bussi haki meidät mökiltä takaisin Onnellisten saarelle, josta osa porukasta kuitenkin jatkoi bussin kyydissä Rovaniemen yöhön - mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.